Muutama toveri tuossa muutamaan otteeseen on koittanut yllyttää mua perustamaan blogia....
Mä nyt sitten perustin sellaisen.... erikoinen idea siinä mielessä että kaikki blogetukset, tubetukset vai mitä nää ny on , ni ei kyllä kiinnosta mua pätkääkään.
En tiedä oisko syynä se pinnallisuus niissä me myself and I , kind of ''lifestyleblogeissa'',
paskat faktat jossain '' #metooo, muakin koulukiusattiin ja ahdisteltiin'' sääli blokeissa
, vai ne tekemällä väännetyt matkablogit ''parasta teneriffalla''.
Joo pahoittelut suorasanaisuudestani, mutta tällanen mä oon, ja tollaset kategoriat ei vaan mun elämässä KI.
Eli perustetaan vaan blogi , päästetaan facen ''äitylit ja mufasat'' kansa oikeen provosoitumaan.
Jos et tiedä kyseisiä ryhmiä, hyvä. Olen todennut facebookin muutenkin aika turhaksi paikaksi.
Musta on vaan niin mukavaa päivitellä sinne ''päiväkirjaa'' , joita on aina myöhemmin mukava selailla. Kuvatkin pysyy kivasti tallessa facen bittivaruudessa.. :)
Armahdetaan facebook kansa ja alan kirjottamaan tänne kaiken mieleen pomppivan skeidan mun elämästä ja niitä keitä se kiinnostaa ihan joko huvin tai turhuuden vuoksi, niin saapi liittyä seuraamaan.
Koska onhan se ihan sairaan hauska ja ihmeellinen asia, että ''tämän näköinen meikkipelle'' omistaa ihan oikeankin elämän.
Mä kirjotan tänne enimmäkseen mun arjen kohelluksia, tarinoita ,ulkomaanreissuja ja mettäreissua. Enkä ees enimmäkseen vaan ainoastaan....
Koska vaikka kaikki somen jumalat aina luuleekin , niin mä en meikkaa päivittäin, en ole leikellyt enkä täytellyt itseäni mistään kohtaan. Mun keho on 100% aitoa kamaa, niin ja tukkakin on ihan oman värinen.
Valitettavasti mulla on vaan tarjota mun verille syödyt (aivan karseen rumat) sormet ja kynnet, atooppinen iho ja takkutukka minkä oon saksinut viimeks itse jollain halppis keittiösaksilla peilin kautta.... NIin ja taisin mä harjata ja pestä sen eilen ekaa kertaa viikkoon... Alko oleen se takkupallo melkeen harakanpesän kokoinen nääs.. Sitten mä sankari halusin avitusta mun kuivaan päänahkaan ja tungin sinne rapsiöljyä. Ihmettelin sitten tukkaa harjatessa miten mun tukka oli taas ''rasvanen''... Kirjaimellisesti. EI kai siinä sen kummempia sitten.
Eli joo, tervetuloa jennin pintaliitoblogiin. Koodilla JENNIJULIEE saatte jokapaikasta -10% alen. Kanattaa kokeilla.
AI kauheeta mitä patoumia, hyppään aiheesta takasin mun omaan elämään.. Mutta kuten näätte, mä en kirjottele mun blogeja kirjakielellä tai sivistyneesti , vaan just mun omalla tyylillä tiedostaen että teen sen niin, koska haluan. Ja koska voin. Kauheen uhmaikäsen teikin käytöstä jestas.
Niin no asiasta taas kukkapurkiin , tänne mä ajattelin kirjoitella mun reissuista, niitä kovin kyseenalaistetaan ja ihmetellään niin miksipä en voisi alka apitää omaa muistoblogia tänne , mistä voisin sitten aina muistella mun mahtavia toilailuja.
Kesä 2017 oli aivan uskomaton.
Avoero, vapaus , kasapäin festareita ja reissuja !
Tää teksti olisi loputon jos listaisin kaikki, onneks voitte halutessanne kurkkista instagrammista : Jennijuliee
Kreikassa toukokuu, eka asia mitä halusin eron jälkeen tehdä oli palata ''kielletylle '' saarelle , eli toiseen kotiin kattoon kavereita.Kiipesin siellä saaren isoimmalle vuorelle, siinä kesti päivä.
Ja sitten kavuttiin Navigio Beachin yläkatsomoon, siinäkin taisi mennä päivä.
Israelissa kävin elokuussa oikeen viidentähden luxuslomalla ystäväni kanssa.
Siellä eleltiin fiinisti, ajeltiin hienoilla autoilla ja syötiin paremmin kuin hyvin. Harmi että jerusalem jäi kokematta...
Sekä päätin kesän elokun lopussa uskomattomaan lapin reissuun liftaten, saaden siinä myös ehdottomasti parhaan kaverin elämääni, joka sitten opetti mulle vähän todellista elämää ja vei aina vaan toisiaan mahtavempiin mestoihin nauttimaan luonnosta ja vapaudesta. YEAH.
Jos voisin kuvailla mun elämäni parhaimpia hetkiä , tää reissu olisi ehdottomasti yksi niistä.
Suunnitelmana oli siis lähte jonkun kimppakyyti äijän kyydissä karhun kierrokselle, olla siellä 4 pvää ja lähteä takaisin etelään. Lopulta me reissattiin kimpassa 2.5 viikkoa ympäri lappia ja suomea caravellellä , haikattiin siellä ja täällä, kierrettiin kansallispuistoja ... Niin ja kävin mä sielä karhunkierroksellakin pyörähtääs, kunnes koira karkas jonkun vaeltajan perässä rukalle ja jouduin lähteen hakee sitä takas. Liftasin sitten koira kanssa 100km hossaan. Oliha se oikeen todellisen wanderlustin haave elämää, mä en edes kiukutellut vaikka jouduin odottamaan viimistä kyytiä perämetsätiellä jossain 34 km hossasta.. pohjoseen. Tais neljän tunnin aikana mennä just kolme autoa ohitte kunnes päästiin kyytiin. Ja mää vaan naureskelin koivunoksa suussa maaten koira tyynynäni, että täytyykö meidän majottua tähän tielle vai päästääänkö me joskus perille. Samaan aikaan joku hirvi kävi morjestaa sieltä pikku matkan päästä. Jänskä tilanne.
Syyskuun halusin omistaa mun tärkeälle intohimolle ja harrastukselle. Eli hevosille ja ratsastukselle. Lähdin kuukaudeksi ranskaan (2h pariisista etelään) ja työkseni hoidin tallin ja ratsastin miljoona arabeilla. Oli upeeta.Kohokohtana oli ehkä kaverin haku lentokentältä... Kaikki meni niin totaalisesti päin persettä, että me nukuttiin pahvinpalan päällä hyytävän kylmässä, jossain ranskan maaseudun pikkukylässä odottamassa junaa...
NO ei siinä, pariisi road trip korvasi kaiken ja käytiin eiffelissäkin !
En saanut kylliksi ja jatkoin siitä rekan kyydissä vielä omatoimisesti lappiin marraskuussa. Kävin koheltamassa sodankylän autiotuvilla ja liftasin itteni saariselälle. Oli niin mahottoman mahtava reissu, näin jälkeenpäin ajatellen. Vaikka silloin ei paljoa naurattanut, kun eksyin luoston sysimettän suoalueelle, enkä vaan löytänyt tupaa mistään. Draama oli niin järkyttävää, että varmasti karkotin jokaikisen elävän olennon ympäriltäni..... EI siinä, tekemällä oppii :D
Kesä 2018 tulee olemaan niin villi ja reissuntäyteinen, että jos ulkomaanmatkailu ja erämaa elämä kiinnostaa , niin pysykää kuulolla. Sitä saattaa jännästi löytää itsensä myös rakastuneena tähän elämäntyyliin, missä en nuoremana koskaan kuvitellut viihtyväni. Ihanat sääskit ja hirvikärpäset teltassa <33
No, mä kirjottaisin kirjan jos avaisin kaiken mun elämästä ja itsestäni tähän alkuun joten jätän tämän sekoilun vaan tähän.... ehkä tässä sai vähän alkumakua muhun ja mun elämäntyyliin.
Mitäs tänäään ?
No eipä mitään, tätä työttömän unelma arkea tässä ja..
No helmikuussa alkaa jokapäiväinen raataminen, joten nautitahan tästä vielä. Oon mä ollut kaks viikonloppua (vou) jo peräkkäin töissä.
Tänään oli taas tää tyypillinen '' herään kahdeksalta, haen tokmannista minisuksset ja lähden koiran perässä hiihtäen kirskaanniemen laavulle , oon sielä koko nätin talvipäivän ja teen sielä safkat.''
Joo aina sama laulu. Oikeesti mä nukuin 10.30 asti, köllittiin ukkelin kanssa varmaan puol yhteen saakka. Sit se lähti duuniin ja mä jäin siivoo asuntoa. En käyny tokmannissa ja totesin kello kolme että on jo liian myöhä lähteä retkeileen ilman otsalamppua. Löhösin siis sohvalla, kävin kaupassa ja käyttään koiraa pihalla ,söin varmaan kolmesti makaroonilaatikkoa ja nyt kirjotan tätä. Ei oo oikeen nää ilta retkeilyt innostanut, mennyt kolme viimeistä reissua avan puihin....
Viikko sitten (kai?) mentiin kodalle koiran kanssa vähä juhlimaan. Ja loppujenlopuksi mä pidin laskuhumalassa ja krapulassa tulia yllä koko yön koska mun koira oli samperi aivan jäässä ja valesi kun heikkopäinen ympäri kotaa. Puhelimesta ja otsalampusta oli virta loppu, joten me rohkeat käveltiin kuudelta pilkko pimeässä pienen pienen säälittävän tuikkukynttilän varassa sysimettässä autolle. Mä kaatuilin sielä unettomana krapualassa ja koitin rauhotella sydäntä ettei se pysähtyis siitä kamalasta hakkaamisesta.
Siitten... Käytiin tossa viimeviikolla kanssa ettii yhtä meille uutta laavupaikkaa. Ajattelin että mä meen ihan puhelimen valolla vaan koska olin laiska enkä jaksanut käydä kaupan kautta ostaas otsalamppuun lisää paristoja... NO mitäs mitäs !!! Nykyajan mahtavat puhelimet ja niiden akut ei kyllä paljoa mieti missä kohtaa päättää vetää virrat kiinni. 49 % akkua oikeesti ja mun puhelin sano vamoooos. Jep, mulla iski oikeesti vähän paniikki, kun oltiin dogin kanssa just siinä keskellä mettää nousemassa kallionreunaa ylös, enkä mä todellakaan hahmottanut mun tuloreittiä ! Ja sitten tää sankari koira päättää alkaan haukkumaan ja murisemaan sinne pimeyteen... jesjes, kertoisitko mullekkin mitä sielä on. jooko ?
Vaikka ei sielä mettässä pitäisi mitään pelättävää olla, niin ihmismieli on tosi kurja kun menettää yhden aisteista. Onneksi kuunvalo valaisi sitten sen verran että pystyin jäljittämään reittini takaisin hitaasti ja rauhassa. Tärkeintä noissa tilanteissa on pitää vaan pää selvänä , ei saa panikoida.
(kuva ei liity tilanteisiin)
Joo .. ja sitten tossa perjantaina ajateltiin taas että käydään autolla kattomassa yks kivan oloinen laavu ja kota sääksjärvellä, niin minä sankari onnistuin saamaan audin pohjasta kiinni mettätiellä. Ja TAAS oli se puhelimen laturi muualla kun sielä mukana ! Äkkiä voon viestiä kaikille ukoille ja akoille et tulkaahan hätiin , tulee hieman kylmä jos nää bensanlirut pääsee loppumaan. Tuli sieltä sitten ukkeli kavereineen jeesaamaan mut poies sieltä.... Kiltisti keittelin sitten hernekeittoni ihan kämpillä..
Mulle sattuu ja tapahtuu, aina.
Täytyy vähän paremmin suunnitella nytten seuraavaa reissua metsään noin koiran kannalta. Olis niin hitosti mukavia paikkoja mihin haluisin lähtee haikkaamaan ja naautiskelemaan mutta kun ei tuo raato pärjää sielä pakkasessa enään ja makuupussia on paha jakaa. Koitan varmaan saada mun kesäpussit lapista jotta voisin ne tunkea päällekkäin ja laittaa koiran niiden sisään nukkumaan.
Tulispa vaan kesä, mulla on ihan karsee talvimasennus... Mä oon aivan liian elämänhaluinen ja aktiivinen ihminen elämään tällasta synkkää arkea. Mä puhkean kukkaan auringon alla tien päällä. Vaikka nuo lumiset aurinkokelit on myös tosi mukavaa katseltavaa, niin piru se kylmyys tulee aina jostain takin kolosesta kiusaamaan.
Mä en tullut tänne miellyttää ketään, muita paitsi niitä samanhenkisiä tyyppejä jotka osaa nauraa tälle mun provosoivan mustalle huumorille ja nauttia siitä miten mukavaa on olla ihan vaan oma mahtava itsensä.
Mä tulin kirjottaa tätä itelleni ja jakamaan sen halukkaiden kanssa.
Koska onhan tää niimbirun terapeuttista. Tekee hyvää muistella, että ei se elämä aina ole tällasta talven ja arjen antamaa kurjuutta. Se on vaan välillä sellasta. Ihan kaikilla.
Mä kirjotan tänne sitten sitämukaan kun tapahtuu jotain jänskää, ny mää lähren touhuun jotain, morjenttes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti