Eksoottinen hedelmä ilta

Tsau,

Päätettiin Tildan kanssa pistää sipsi/dippi ilta uuteen uskoon ja ostettiin eksoottiaia hedelmiä.

Lautaselle kerääntyi : passion,  kookos, kvitteni,  karambola, papaija,  sharon ja kookos maito.

Tehtiin video meidän reaktioista ja mielipiteistä.

                                      https://www.youtube.com/watch?v=SKgdtX0KL5U

Muutama julkaisematon kuva tarinoineen

Muistelu kun on aina mukavaa. Ketuttaa kyllä kovasti tajuta miten 80% mun kuvista on kadonnut bittiavaruuteen, vaikka mä tietääkseni latasin kaikki google driveen ennen puhelimesta poistamista..?
Mutta, tässäpä muutama reissukuva tarinoiden kera.

    Tämä foto ei sinällään liity muihin millään lailla, mutta kun tuli vastaan niin oli pakko poimia mukaan 👀

Päätettiin lähteä broidin kanssa viettään sisko veli aikaa .. en ole kyllä yhtään varma paikasta, mutta taisi olla nurmijärvellä, kai. Oli kaikinpuolin erikoinen reissu... Ideana oli kalastaa, mutta sen sijasta jahdattiin koiraa kiinni, joka ärsytti hyppimällä jatkuvasti onkiin kiinni.... 😅

Broidilla meni lopulta hermot, joten jätti ongen siihen kivien päälle ja tuli auttamana mua koiran kiinni saamisessa.... Oli muuten sellanen prosessi se... Tuo musta olento vietti kyllä loppuillan puussa kiinni.

Kun saatiin se koira kiinni, hokattiin se onki ! No mitäpämitäpä, siellä oli kala nappassut matosesta meidän ollessa muualla ja roikkui sielä koukussa edelleen 😅 Aloin kiljumaan veljelle että '' tuus nykäsee onkea, sulla on kala kiinni !! '' ja samalla hetkellä kuului räps ja siim katkesi... Sinne meni kala , siima , mato ja koukku 😢

Tällä reissulla me käytännössä ylläpidettiin tulta kokoajan, heitettiin talviturkit (toukokuu) ja naurettiin auton katolla selin makuullen tuijotellen tähtiä, samalla kun radio huudatti täysillä suomalaisen popin legendoja. Aamu kuudelta ajettiin takas kotiin, koska SISKO oli aivan jäässä läpinäkyvän makuupussinsa kera , vaikka veli nukkui onnellisesti vieressä... Kyllä oli lapsi tohkeissaan.

    Lapin startti. Päivä 2. Oltiin nukuttu Oulun ABC:n parkkipaikalla muutama tunti. Ajettiin läpi yön, joten päästiin vasta seiskan aikaan nukkumaan. Vedettiin ''iltapalaksi'' abc:n aamupalat 😌
Olin tokaa päivää tuntemattoman miehen kanssa reissussa, jakamassa tätä punaista VW caravelleä.
Kummallinen muukalainen, puhu vähän ja tutki ympäristöään aivan hemmetisti. Ihan kun sillä olisi joku ylimääräinen , muilta ihmisiltä puuttuva aisti.
Se antoi mulle ensimmäisenä yönä jo kunnian nukkua ''alakerrassa'' sängyssä, kun itse mahduttautui pieneen 1m x 1 m koirankoppiin tonne ''ylös''. Muutama tunti taidettiin vetää, kunnes herättiin kuumuuteen
Eksyttiin tai en tiedä eksyttiinkö vai oliko tämä muukalainen jo tietoinen tästä tapahtumasta, mutta kuitenkin eksyttiin VW meettiin , leirintä alueelle jonnekkin päin oulua. Ihana hetki, soitin autosta hippi matka musiikkia, nautin kaikesta siitä mitä ympärilläni tapahtui. Olin niin hemmetin onnellinen ja vapaa. Täälä taisin nauttia suihkusta ja hampaiden pesustakin.

 

Mikä ihme sai mut muokkaamaan tän kuvan tollaseksi? Mitä ihmettä mä olen ajatellut , jos mä olen tosissani kuvitellut tän muokkauksen jotenkin hienoksi ja taiteelliseksi.

Näyttää kyllä valitettavasti enemmän siltä kuin hirvikärpänen olisi kakkantanut mun kameran päälle ja levitellyt sitä siinä... 👎

Kuitenkin, tää oli muistaakseni yheltä tieltä... öö.. täytyy ihan kysyä. Nellimin tieltä Ivalosta itään kuulemma.

Oltiin sellasella lammella missä oli bonsai puu. Tai siltä se näytti 😆 Vesi oli niin kristallin kirkasta, että mä taisin sillon juoda elämäni ensimmäiset vedet luonnosta. 

Tuo muukalainen veteli ihan onnessaan sitä hyvänmakuista vettä kun mä tutkin sitä pulloa ja mietin että juonko tota oikeasti.

Kaupunkilaistyttö sanan kuultua naukkasin ihan kunnon kulauksen sitä jääkylmää lampi vettä, enkä enään koskaan väittänyt kraanavettä paremmaksi. 

Loppu reissu juotiin pelkästään lapin antimia, kerran jopa sellaista mikä suorastaan tulvi hyttysenpoikasia... Se oli ehkä jo hieman epämiellyttävää.

Lammelta palatessaan nähtin pari poroa jolkottelemassa kohti, jäätiin auton syrjään hiljaa seisoskelemaan, josko eivät tajuaisi meitä ja jolkottelisivat aivan vierestä. 

Meidän harmiksemme ne kuitenkin tajusivat ja jatkoivat matkaa.

    Tämänkään paikan sijainnista en ole yhtään varma... Mutta jos muisti ei täysin petä, niin äitini kysyi sijaintia ja vastasin '' jossain sodankylän mettissä''.
Ajettiin jonnekkin kuukkulalle ja mää lähdin seikkaileen kallioille, lopulta tää jo pikkuhiljaa tutuksi tullut kummajainen alkoi muuttumaan tutuksi ja kiipesi mun kanssa tänne.
Apina puussa oli ehdottomasti mun lempihetkiä, varsinkin kun kehdattiin kyseenalaistaa osaanko kiivetä puuhun.... no kuules poika, mitähän mä tein koko lapsuuteni kun muut leikki leegoilla 😅

    Pyhä-Luoston kansallispuisto illalla. Ja jotta kielletyillä alueilla olisi mukavampi kiipeillä, mukana kulki muovinen evergreenin luomu punkku. 

Hetken kesti kiipeillä tuon lätäkön oikealle puolelle , mutta me käytiin juomassa viinit pyhä kasteen vesiputouksen alla, sekä tietenkin juotiin vatsat täyteen tätä raikasta vettä suoraan putouksesta , niin ja pullotettiin sitä matkallekkin mukaan.

Fiilis oli aivan loistava, kunnes hyttyset alkoi hämärän tullen syömään mua elävältä ja vessahätä yllätti. Mulla oli käynnissä se kuuluisa punainen viikko ja varmaan jokainen nainen ymmärtää sen tuskan kun.. noh, housut alkaa myös värjääntyä ja silloin vessaksi ei kelpaa luonnon vessa !!😂

Vaikka kuinka juoksin , niin lopulta oli vaan lainattava luonnon vessaa ja lähteen antimia.... Haluatteko kuulla lisää? NO ette varmaan. Joten jätän tämän vain tähän....

   Sama '' joku sodankylän mettä''. Koikkelehdin reunalla ja pidin puusta? kiinni.
Tsekatkaa toi luonnon muokkaama hippitukka 😆 Hiton kuuma itseasiassa... vaikka itse sanonkin.
Tällä reissulla lopetin hiusten pesun, oli muuten tosi nihkeetä alkuun. Kun olis öljyllä valellut kirpuille kotia.
Mutta nyt olen onnellisesti pessyt tukkaani viimiset puoli vuotta VAIN yhden (1) ainoan kerran viikossa. Enään se ei rasvotu , vaan elää, hengittää ja on erittäin hyvässä kunnossa.

Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemia iltapäivästä. Aivan mahtava reitti kävellä.

Se samainen VW meetti oulussa, Kävin vähän tutkimassa minkälaisia kapistuksia sieltä oikeen sitten löytyykään. Näistä tykkäsin!

   SAVONRANTA ! Koira taas sai mut raivon partaalle, joten jätin sen mökille ja lähdin soutuveneellä pieneen saareen murtosaaren vieressä.
Hauskinta oli että puolessa välissä järveä huomasin että vene vuotaa pohjasta aivan järjettömästi!! Joten sain soutaa ja kolata vettä vuoronperään ja vene kulki pyörien miten sattuu...
Täälä tein elämäni ensimmäisen avotulen ihan itse.Kiva pieni notski siitä syttyi ja sai makkaratkin paistettua. Siellä mä nautiskelin kotimaan maisemista ja vesku loiri soi matka kaijuttimmista.
Mulla ei ollut lamppua mukana, joten soudin kuun valossa takaisin , samalla kolaten jo puoliksi uponnutta soutuvenettä. Onneksi isä ja veli olivat rannalla vastassa ja osoittivat suurta fikkarin valoa, jotta näin minne soutaa.

 Hossan kansallispuistossa oli Suomen luonto päivän juhla sekä Suomi 100 juhlat.
Mies ja naiskuoro , sekä yhteislauluja. Lopuksi kokoonnuttiin yhdessä laavupaikalle makkaranpaistoon ja yhteislauluihin.
Me seurailtiin vierestä ja poistuttiin hetken päästä paikalta, koska oli tarkoitus jatkaa matkaa samaisena päivänä.

Aamupalaa jossakin sodankylän pikku kahvion vieressä. Napattiin sieltä aamukahvit ja tämä tutuksi tullut muukalainen kävi poimimassa  tuoreita mustikita ateriaan. Oli muuten todellista herkkua tämä, saisimpa joka päivä samanlaisen aamiaisen !
Tuona aamuna olin täynnä paukamia, sekä auton ikkuna oikeen kuhisi polttiaisia ! Oltiin vahingossa jätetty ikkuna yöksi auki... jippiiii.

Hauen kieli oli vihreä, joten muukalainen päätti heittää sen pusikkoon !!
No minä jokaisen eläimen suojelia juoksin sitten etsimään tätä kalaa, jotta voisin pelastaa sen.
Se oli niin hyvin maastoutunut, että viimehetkellä löysin sen. Enkä uskaltanut ottaa sitä edes kädellä..... Muukalainen ohjasi sen sitten käskystäni paremmille vesille, siis oikeasti, ei tainnuttanut, van ohjasi sen kohtaan josta se pääsi uimaan (toivottavasti) takaisin veteen.


Muutama kuva ja muistelo tällä kertaa, joskus enempi. Kiitos ja kumarrus blogspot, mukavaa kirjotella sinulle.
Nyt taas uistan että kesä ,upea elämä retket , reissut ja hetket ovat taas tulossa ! 

Amatööri terapian tarpeessa

Terve,

Kävin tossa lainaamassa kirjan nimeltään '' Metsäkansan tarina - Kimmo Ohtonen''.
Alotin eilen illalla lukemaan sitä ja jäin samantien koukkuun. Oikein mukava kirja.
Kirjassa muisteltiin ''lapsuuden metsiä'' ja päätin sitten itsekkin että lähden huomenna tutkimaan tätä ajatusta siitä onko luonto tosiaan muuttunut lapsuusajoilta, vai enkö vaan osaa huomioida asioita enään samalla tavalla kuin ennen.

No, empä pahemmin ehtinyt asiaa tutkiskella. Kruisailin tovin ja yritin kokoajan etsiä jotain uutta paikkaa mihin mennä, mutta onnettomana maastokartan lukijana totesin että jätän tämän etsiskelyn paremmalle ajalle tai parempiin käsiin :D
Suunnistin siis tuttuun paikkaan.  Ajatuksena oli mukava kävelylenkki, ensimmäinen kerta talvella kun olen laavulla valosan aikaan.. Laitan tulet , nappaan kirjan ja annan kahvin kiehua rauhakseen tulella. Tutkiskelen ympäristöä ja rentoudun ennen työ yötä.

NO eihän se TIETENKÄÄN mennyt nappiin taaskaan. Kädet verillä haloin halkoja ja vuolin kiehisiä sellaset kaksi mahtavaa tuntia tuloksetta. Tein niin tai näin , niin aina väärinpäin. Tosin ilman (kadonnutta) puukkoa aika toivottoman surkea yritys vuolla mini kirveellä..
En saanut säälittävä syttymään edes yhtä hemmetin nuotiota , joita mun esi-isät on kautta aikojen tuolla sytytelleet ja vielä ilman sytkäriä. Miten epätoivoinen voi nykyihminen olla.
Mulla meni sitten hermot ja sain oikeen vuosisadan itkupotku kohtauksen. Pommitin tekstareilla ainoota ihmistä joka jaksaa vielä kattella mua kaiken kiukuttelun ja valituksen keskellä.
Että joo, mä olen oikeesti aika hankala tapaus.... Toinen on niin kiltti ja rauhallinen ja tekee kaiken oikein ja silti mä vaan narisen ja kiukuttelen sille kaikesta. Hemmetti, pitää olla aika kultanen ja hermot omaava tyyppi kun hengaa mun kanssa.
Mutta asiasta taas asiaan. Miten mä voin muka saada kohtauksen siitä että en saa nuotiota syttymään. NO HELPOSTI.

Minäpä kerron.....

Okei, mä olen tosi tempperamenttinen ja impulsiivinen ihminen muutenkin.. mutta...
Mulla on myös ollut tosi pitkään se ''kuka minä olen ja mistä minä tykkään '' homma kateissa.
Oon ollut aivan saakelin kummallinen bimbo, ihan saakelin oudoissa suhteissa ja omannut ihan saakelin oudon tuttavapiirin ja elämäntavat.
Aina mä olen tykännyt retkeillä ja telttailla, mutta empä olis kyllä hemmetti uskonut että löydän itseni tammikuun räntäsateen, loskan ja jään keskeltä ihmettelemässä puita.
No mä aloin jo vuosia sitten hoksaamaan miten paljon kaipaankaan niitä asioita, jota tuli lapsena iskän kanssa toisinan tehtyä. Kesät telttailtiin ja kiipeiltiin savonrannan kalliot läpi ja seikkailtiin.
Vuos 2017 vaan muutti kaiken, kun universumi irrotti mut siitä elämästä ja suhteesta mihin mä en todellakaan kuulunut ja näytti mulle mitä kaikkea hemmetin siistiä maailmasta löytyykään.
Salin ja peilitakapuoli selfieiten sijasta mä aloinkin nauttimaan ulkoilusta , seikkailuista ja eräelämästä.
Ja kun elokuussa sain opettajaksi elämääni juurikin ihmisen , joka omistautui luonnolle ja tiesi siitä lähes kaiken, tajusin sen kanssa oppien ja kulkien, että mä olin löytänyt yhden kadonneen palasen itsestäni.
Miten musta muuttui niin täydellisen totaalisen erilainen ihminen kun kävelin metsän porteista sisään kun kokonaiseen uuteen maailmaan. Mä olisin halunnut olla siellä kokoajan.
Se täydellinen vakaus ja rauhallisuus mun päänsisällä, se energia , happi ja yhteisöllisyys elävän luonnon kanssa , joka tarjosi mulle kaiken mitä eläväinen voi kaivata.
Terapiaa, ihan totaalista terapiaa. Tällain ptsd:n ja paniikkihäiriön kanssa taistelleena niin ehdottomasti paras apu ja lääke mitä tiedän. Suosittelen edes kokeilemaan.
Pahinkin uniongelmainen nukahti hetkessä illalla, kun oli saanut päivän elää siellä toisessa maailmassa. Mä en olisi todellakaan uskonut että mä löytäisin mun lempi harrastuksen ihan tosta ulko oven toiselta puolelta ja vielä täysin ilmaisen.

Että kyllä, jos en saa nuotiota syttymään, se on mulle todellakin ei ehkä maailman, mutta sen päivän loppu. Koska mä en pysty rauhoittamaan ja avartamaan mun mieltä ja kehoa lempitouhujen parissa.

Mun ongelmana on ehkä myös ihan se, että mä en vaan osaa antaa periksi. Jos mulla on ajatus jostain niin mä haluan että se toteutuu ja onnistuu.
No, koira on ainakin väsytetty niin malttaa taas olla yön yksin, eikä sekoile ympäriinsä levottomana. Se on yhtä aktiivinen kun mäkin... eikä se malta yhtään olla vaan ihan.. paikallaaan.

Kuulemma Jennillä on edessä ''kuinka kasata nuotio oikein''- kurssi. :D
Nyt mää lähren valmistautuun duuniin, mitä mulla ei somekansan mukaan kyllä edes ole.

Helmikuun suunnitelmat on ainakin ähtärin eläinpuisto ja sappeen laskettelueissu !
Toiveena olisi kanssa seuraavasta palkasta ostaa jonkin sortin järkkäri, jotta pääsisin vähän laadukkaammin ikuistamaan hetkiä kuviksi ja saattaisin jopa innostua moisesta ihan tosissaan.
Olisi varmaan mukavempi tännekkin kirjotella ihan kuvien kera.. Kännykällä en viitsi edes kuvailla. phyi. Mun puhelimella kuvailu on aivan yhtä tyhjän kanssa, koko näyttö tuhansien pirstaleina niin edestä kuin takaa ja vaikka kamera edelleen toimii, laatu vastaa ikivanhoja trikkikuvaa.

Olin jo hetken tyynen rauhallinen tätä kirjottaessani, niin mitäs mitäs. Pitihän kylpytakin reunan sitten humpsauttaa litran luomumaito tölkki suoraan matolle !!!! Ja mää dorka jäin viä kummastelemaan että mitä justiin tapahtui, ennenkun tajusin nostaa sen pystyyn. Rip maito , lattia ja jennin ennen töitä rentoutumis yritys.

Ny mää meen luuttuun lattiaa....
Kuullaan, heippa.

(hyvä muisto kesältä)

JENNI IS BACK

Terve kansalaiset.

Muutama toveri tuossa muutamaan otteeseen on koittanut yllyttää mua perustamaan blogia....
Mä nyt sitten perustin sellaisen.... erikoinen idea siinä mielessä että kaikki blogetukset, tubetukset vai mitä nää ny on , ni ei kyllä kiinnosta mua pätkääkään.

En tiedä oisko syynä se pinnallisuus niissä me myself and I , kind of ''lifestyleblogeissa'',
paskat faktat jossain '' #metooo, muakin koulukiusattiin ja ahdisteltiin'' sääli blokeissa
,  vai ne  tekemällä väännetyt matkablogit ''parasta teneriffalla''.

Joo pahoittelut suorasanaisuudestani, mutta tällanen mä oon, ja tollaset kategoriat ei vaan mun elämässä KI.

Eli perustetaan vaan blogi , päästetaan facen ''äitylit ja mufasat'' kansa oikeen provosoitumaan.
Jos et tiedä kyseisiä ryhmiä, hyvä. Olen todennut facebookin muutenkin aika turhaksi paikaksi.
Musta on vaan niin mukavaa päivitellä sinne ''päiväkirjaa'' , joita on aina myöhemmin mukava selailla. Kuvatkin pysyy kivasti tallessa facen bittivaruudessa.. :)

Armahdetaan facebook kansa ja alan kirjottamaan tänne kaiken mieleen pomppivan skeidan mun elämästä ja niitä keitä se kiinnostaa ihan joko huvin tai turhuuden vuoksi, niin saapi liittyä seuraamaan. 
Koska onhan se ihan sairaan hauska ja ihmeellinen asia, että ''tämän näköinen meikkipelle'' omistaa ihan oikeankin elämän. 
Mä kirjotan tänne enimmäkseen mun arjen kohelluksia, tarinoita ,ulkomaanreissuja ja mettäreissua. Enkä ees enimmäkseen vaan ainoastaan....

Koska vaikka kaikki somen jumalat aina luuleekin , niin mä en meikkaa päivittäin, en ole leikellyt enkä täytellyt itseäni mistään kohtaan. Mun keho on 100% aitoa kamaa, niin ja tukkakin on ihan oman värinen.

Valitettavasti mulla on vaan tarjota mun verille syödyt (aivan karseen rumat) sormet ja kynnet, atooppinen iho ja takkutukka minkä oon saksinut viimeks itse jollain halppis keittiösaksilla  peilin kautta.... NIin ja taisin mä harjata ja pestä sen eilen ekaa kertaa viikkoon... Alko oleen se takkupallo melkeen harakanpesän kokoinen nääs.. Sitten mä sankari halusin avitusta mun kuivaan päänahkaan ja tungin sinne rapsiöljyä. Ihmettelin sitten tukkaa harjatessa miten mun tukka oli taas ''rasvanen''... Kirjaimellisesti. EI kai siinä sen kummempia sitten. 

Eli joo, tervetuloa jennin pintaliitoblogiin. Koodilla JENNIJULIEE saatte jokapaikasta -10% alen. Kanattaa kokeilla.

AI kauheeta mitä patoumia, hyppään aiheesta takasin mun omaan elämään.. Mutta kuten näätte, mä en kirjottele mun blogeja kirjakielellä tai sivistyneesti , vaan just mun omalla tyylillä tiedostaen että teen sen niin, koska haluan. Ja koska voin. Kauheen uhmaikäsen teikin käytöstä jestas.
Niin no asiasta taas kukkapurkiin , tänne mä ajattelin kirjoitella mun reissuista, niitä kovin kyseenalaistetaan ja ihmetellään niin miksipä en voisi alka apitää omaa muistoblogia tänne , mistä voisin sitten aina muistella mun mahtavia toilailuja.

Kesä 2017 oli aivan uskomaton.  
Avoero, vapaus , kasapäin festareita ja reissuja ! 
Tää teksti olisi loputon jos listaisin kaikki, onneks voitte halutessanne kurkkista instagrammista : Jennijuliee

Kreikassa toukokuu, eka asia mitä halusin eron jälkeen tehdä oli palata ''kielletylle '' saarelle , eli toiseen kotiin kattoon kavereita.
Kiipesin siellä saaren isoimmalle vuorelle, siinä kesti päivä.
Ja sitten kavuttiin Navigio Beachin yläkatsomoon, siinäkin taisi mennä päivä.



Israelissa kävin elokuussa oikeen viidentähden luxuslomalla ystäväni kanssa. 

Siellä eleltiin fiinisti, ajeltiin hienoilla autoilla ja syötiin paremmin kuin hyvin. 
Harmi että jerusalem jäi kokematta...


 




Sekä päätin kesän elokun lopussa uskomattomaan lapin reissuun liftaten, saaden siinä myös ehdottomasti parhaan kaverin elämääni, joka sitten opetti mulle vähän todellista elämää ja vei aina vaan toisiaan mahtavempiin mestoihin nauttimaan luonnosta ja vapaudesta. YEAH.
Jos voisin kuvailla mun elämäni parhaimpia hetkiä , tää reissu olisi ehdottomasti yksi niistä. 

Suunnitelmana oli siis lähte jonkun kimppakyyti äijän kyydissä karhun kierrokselle, olla siellä 4 pvää ja lähteä takaisin etelään. Lopulta me reissattiin kimpassa 2.5 viikkoa ympäri lappia ja suomea caravellellä , haikattiin siellä ja täällä, kierrettiin kansallispuistoja ... Niin ja kävin mä sielä karhunkierroksellakin pyörähtääs, kunnes koira karkas jonkun vaeltajan perässä rukalle ja jouduin lähteen hakee sitä takas. Liftasin sitten koira kanssa 100km hossaan. Oliha se oikeen todellisen wanderlustin haave elämää, mä en edes kiukutellut vaikka jouduin odottamaan viimistä kyytiä perämetsätiellä jossain 34 km hossasta.. pohjoseen. Tais neljän tunnin aikana mennä just kolme autoa ohitte kunnes päästiin kyytiin. Ja mää vaan naureskelin koivunoksa suussa maaten koira tyynynäni,  että täytyykö meidän majottua tähän tielle vai päästääänkö me joskus perille. Samaan aikaan joku hirvi kävi morjestaa sieltä pikku matkan päästä. Jänskä tilanne.

Syyskuun halusin omistaa mun tärkeälle intohimolle ja harrastukselle. Eli hevosille ja ratsastukselle. Lähdin kuukaudeksi ranskaan (2h pariisista etelään) ja työkseni hoidin tallin ja ratsastin miljoona arabeilla. Oli upeeta.
Kohokohtana oli ehkä kaverin haku lentokentältä... Kaikki meni niin totaalisesti päin persettä, että me nukuttiin pahvinpalan päällä hyytävän kylmässä, jossain ranskan maaseudun pikkukylässä odottamassa junaa... 
NO ei siinä, pariisi road trip korvasi kaiken ja käytiin eiffelissäkin !




En saanut kylliksi ja jatkoin siitä rekan kyydissä vielä omatoimisesti lappiin marraskuussa. Kävin koheltamassa sodankylän autiotuvilla ja liftasin itteni saariselälle. Oli niin mahottoman mahtava reissu, näin jälkeenpäin ajatellen. Vaikka silloin ei paljoa naurattanut, kun eksyin luoston sysimettän suoalueelle, enkä vaan löytänyt tupaa mistään. Draama oli niin järkyttävää, että varmasti karkotin jokaikisen elävän olennon ympäriltäni..... EI siinä, tekemällä oppii :D


Kesä 2018 tulee olemaan niin villi ja reissuntäyteinen, että jos ulkomaanmatkailu ja erämaa elämä kiinnostaa , niin pysykää kuulolla.  Sitä saattaa jännästi löytää itsensä myös rakastuneena tähän elämäntyyliin, missä en nuoremana koskaan kuvitellut viihtyväni. Ihanat sääskit ja hirvikärpäset teltassa <33

No, mä kirjottaisin kirjan jos avaisin kaiken mun elämästä ja itsestäni tähän alkuun joten jätän tämän sekoilun vaan tähän.... ehkä tässä sai vähän alkumakua muhun ja mun elämäntyyliin.





Mitäs tänäään ?
No eipä mitään, tätä työttömän unelma arkea tässä ja..
No helmikuussa alkaa jokapäiväinen raataminen, joten nautitahan tästä vielä.  Oon mä ollut kaks viikonloppua (vou) jo peräkkäin töissä.
Tänään oli taas tää tyypillinen '' herään kahdeksalta, haen tokmannista minisuksset ja lähden koiran perässä hiihtäen kirskaanniemen laavulle , oon sielä koko nätin talvipäivän ja teen sielä safkat.''
Joo aina sama laulu. Oikeesti mä nukuin 10.30 asti, köllittiin ukkelin kanssa varmaan puol yhteen saakka.  Sit se lähti duuniin ja mä jäin siivoo asuntoa. En käyny tokmannissa ja totesin kello kolme että on jo liian myöhä lähteä retkeileen ilman otsalamppua. Löhösin siis sohvalla, kävin kaupassa ja käyttään koiraa pihalla ,söin varmaan kolmesti makaroonilaatikkoa ja nyt kirjotan tätä. Ei oo oikeen nää ilta retkeilyt innostanut, mennyt kolme viimeistä reissua avan puihin....

Viikko sitten (kai?) mentiin kodalle koiran kanssa vähä juhlimaan. Ja loppujenlopuksi mä pidin laskuhumalassa ja krapulassa tulia yllä koko yön koska mun koira oli samperi aivan jäässä ja valesi kun heikkopäinen ympäri kotaa. Puhelimesta ja otsalampusta oli virta loppu, joten me rohkeat käveltiin kuudelta pilkko pimeässä pienen pienen säälittävän tuikkukynttilän varassa sysimettässä autolle. Mä kaatuilin sielä unettomana krapualassa ja koitin rauhotella sydäntä ettei se pysähtyis siitä kamalasta hakkaamisesta.

Siitten...  Käytiin tossa  viimeviikolla kanssa ettii yhtä meille uutta laavupaikkaa. Ajattelin että mä meen ihan puhelimen valolla vaan koska olin laiska enkä jaksanut käydä kaupan kautta ostaas otsalamppuun lisää paristoja... NO mitäs mitäs !!! Nykyajan mahtavat puhelimet ja niiden akut ei kyllä paljoa mieti missä kohtaa päättää vetää virrat kiinni. 49 % akkua oikeesti ja mun puhelin sano vamoooos. Jep, mulla iski oikeesti vähän paniikki, kun oltiin dogin kanssa just siinä keskellä mettää nousemassa kallionreunaa ylös, enkä mä todellakaan hahmottanut mun tuloreittiä ! Ja sitten tää sankari koira päättää alkaan haukkumaan ja murisemaan sinne pimeyteen... jesjes, kertoisitko mullekkin mitä sielä on. jooko ?

Vaikka ei sielä mettässä pitäisi mitään pelättävää olla, niin ihmismieli on tosi kurja kun menettää yhden aisteista. Onneksi kuunvalo valaisi sitten sen verran että pystyin jäljittämään reittini takaisin hitaasti ja rauhassa. Tärkeintä noissa tilanteissa on pitää vaan pää selvänä , ei saa panikoida.

(kuva ei liity tilanteisiin)

Joo .. ja sitten tossa perjantaina ajateltiin taas että käydään autolla kattomassa yks kivan oloinen laavu ja kota sääksjärvellä, niin minä sankari onnistuin saamaan audin pohjasta kiinni mettätiellä. Ja TAAS oli se puhelimen laturi muualla kun sielä mukana ! Äkkiä voon viestiä kaikille ukoille ja akoille et tulkaahan hätiin , tulee hieman kylmä jos nää bensanlirut pääsee loppumaan. Tuli sieltä sitten ukkeli kavereineen jeesaamaan mut poies sieltä.... Kiltisti keittelin sitten hernekeittoni ihan kämpillä..

Mulle sattuu ja tapahtuu, aina.
Täytyy vähän paremmin suunnitella nytten seuraavaa reissua metsään noin koiran kannalta. Olis niin hitosti mukavia paikkoja mihin haluisin lähtee haikkaamaan ja naautiskelemaan mutta kun ei tuo raato pärjää sielä pakkasessa enään ja makuupussia on paha jakaa. Koitan varmaan saada mun kesäpussit lapista jotta voisin ne tunkea päällekkäin ja laittaa koiran niiden sisään nukkumaan.

Tulispa vaan kesä, mulla on ihan karsee talvimasennus... Mä oon aivan liian elämänhaluinen ja aktiivinen ihminen elämään tällasta synkkää arkea. Mä puhkean kukkaan auringon alla tien päällä. Vaikka nuo lumiset aurinkokelit on myös tosi mukavaa katseltavaa, niin piru se kylmyys tulee aina jostain takin kolosesta kiusaamaan.

Mä en tullut tänne miellyttää ketään, muita paitsi niitä samanhenkisiä tyyppejä jotka osaa nauraa tälle mun provosoivan mustalle huumorille ja nauttia siitä miten mukavaa on olla ihan vaan oma mahtava itsensä.
Mä tulin kirjottaa tätä itelleni ja jakamaan sen halukkaiden kanssa. 
Koska onhan tää niimbirun terapeuttista. Tekee hyvää muistella, että ei se elämä aina ole tällasta talven ja arjen antamaa kurjuutta. Se on vaan välillä sellasta. Ihan kaikilla.

Mä kirjotan tänne sitten sitämukaan kun tapahtuu jotain jänskää, ny mää lähren touhuun jotain, morjenttes.