Välimeren elämää

HELLO HELLO!

Mua ei oo hetkeen näkyny tääl blogin puolella. Syitä on monia niinku myös tekosyitäkin. No varmaa yks isoimmista syistä on se , et mä nautin mun elämästä täällä. Myl on kokoajan muuta tekemistä ja en oo jaksanu roikkuu kännykän ääressä tai pystyny vaan yksinkertasesti keskittyy kirjottamiseen. Nyt oon kerrankin tylsistyny ja oman ajan tarpeessa niin päätin avata tän bloggerin sit vihdoin ja avartaa vähän mun maailmaa täällä pikku saarella :D

Mites täällä.. Lämmintä ja kova meininki, joka päivä. Perus lämpö on ollu sellanen +25 ja pari kertaa pamahtanu kolmeenkymmeneen. Joka pöivä lämpenee vaan! Muutama myrsky kans mahtunu mukaan ja ne on oikeesti aika tosi kuumottavia, tuntuu et salamat välkkyy ihan vieressä.. hui

Mä oon jo osa tätä kylää ja Suomen kieli alkaa olee tosi hukassa. (Hyvä vähän muistella sitä tässä samalla ) ;)
Hauskinta täs kaikessa on se miten ison eron mä huomaan nyt kun en ole turisti. Kun mä oon osa tätä porukkaa täällä. Tää on ihan täysin erilaista. Tää kylä ja koko saari muutenkin on tosi pieni joten täällä melkeen kaikki tuntee toisensa.
Jopa mulle tuntemattomat ihmiset saattaa tietää mun nimen, mun asunnon sijainnin, mun koiran värin ja mun työpaikan. Välillä saa olla ihan ihmeissään että jaahas mistäs sä tiedät mut. Sana kiertää siis aika reippaasti.
Kaupassa tiedetään mitä tupakkaan poltan ja mistä karkista tykkään.
Ravintolat tietää mitä mä haluan syödä ja niin.. joka päivä saa nauttia ravintola safkoista, ilmaseksi.
Tuntuu et on tää juhliminenki lähtenyt ihan käsistä kun mulle tää juhliminenkin on ilmasta. En mä täälä oikeestaan mitään maksa paitsi asunnon vuokran. :D

Tää ero on ihan jäätävä.

Turistina reissatessa oli aina niin otettu siitä miten kaikki ihmiset huomioi ja on niin kivoja. Niin no.. Se on niiden työtä. Pelkkää näyttelyä. Niinkun se on munkin työtä. Mun on pakko olla kiva , hauska ja kiinostava jopa ihmisille joiden kanssa mun intuiitio ei kohtaa sitten yhtään. Tottakai mulla on myös asiakkaita joista mä oikeesti diggaan, joiden kanssa mä tuun juttuun ja joiden tarinoita on kiva kuunnella myös vapaa ajalla jos sattuu törmäämään. Mut se mitä ihmiset antaa näyttää niin ei kuitenkaan oo sitä.
Esimerkiks kaikki sisäänheittäjät mukaan lukien minä, moikkaa aina , hymyilee ja ktselee kuulumisia ja kaikkea mahdollista maasta bittiavaruuteen päämääränä saada asiakkaita. Mut nyt ku mä olen "paikallinen" niin mut jätetään rauhaan kotiin kävellessä, jokanen ei hyökkää ovelta yrittämään saada mua niiden putiikkiin. Niin ja nyt kun tääkin tyttö on viettäny Kreikassa kaks kuukautta niin kuulumisetkin vaihdetaan Kreikan kielellä. Mä oon oppimy kyl iha törkeen nopeesti ton kielen, vaikka ite sanonkin :D

Toinen juttu on se et miten paljon halvempaa ja helpompaa mun elämä on täällä paratiisisaarella kun mä tunnen ihmiset ja he tuntee mut ja oon osana heitä.
Ihan kaikessa kaupankäynnissä mun kohdalla hinta tippuu puoleen. Oli kyse sit shoppailusta, taxeista tai ravintoloista. Koska mä olen paikallinen, niin mua ei kylmästi sanottuna "rahasteta."

Hauskaa on myös se et useesti tuttavat haluu vaihtaa kuulumisia, saattaa tarjota niin hevoskyytiä kun taksi kyytiäkin kotiin.
Kaikki paikat missä mun läheiset kaverit täältä työskentelee, kaikki on mulle ilmasta. Eli mä kirjaimellisesti syön, juon ja juhlin ilmaseks. Koska täälä kaikki auttaa kaikkia omalla osuudellaan. Ei kaverit rahasta toisiaan.

Mä rakastan tätä yhteisöllisyyttä täällä. Siinä et kaikki tuntee toisensa, sillä on myös huonot puolensa. Esimerkiks just se et sana kiertää kauheet vauhtia ja kaikki tuntuu tietävän toisistaan kaiken.
Mut se on myös ihanaa et kukaan täälä ei jätä ketään pulaan, eikä yksin.

Must tää on aivan ihanaa et mut on otettu vastaan kun osana pientä perhettä. Kaikki on auttanu mua arjen vaikeuksissa niin asunnosta duunipaikkaan kun koiranpentuunkin. Mutta uskokaa, kyllä sitä draamaa täälläkin on. Huomattavasti vähemmän kun suomessa , ihmiset tuntuu ottavan asiat rennommin täällä. 

Täällä scandinavian tyttö on kun kultakala, kaikki koittaa kalastaa sitä ja sitten ne tappelee et kuka saa sen vai saako kukaan. Omalla kohdalla oon tajunnu ton ja sentakia pidänkin vähän matalempaa profiilia tiettyjen ihmisten seurassa. Mä oon tottunut siihen et suomessa mul on älyttömästi miespuolisia kavereita ja mä vietän aikaa heidän kanssa, eikä kukaan silti kuvuttele että ne ois jotain suurempaa mulle. Mut täällä on ihan eri juttu. Täällä sana kiertää ku pikajuna jos mä käyn miespuolisten kavereiden kanssa kahvilla. Jaahas noni nyt toi Suomen tyttö oli sen ja ton kanssa siellä ja täällä. Niimpä niin...

Asiasta kukkaruukkuun, kävin tossa kolme päivää sitten hakemassa itelleni koiranpennun. Älyttömän sulosen ja sekopäön tapauksen. Täälä on koiria enemmän kun laki sallii.
Mut musta oli oikeestaan aika surkee näky kun mä astuin koiratarhaan, se koiratarha on siis katukoirien pelastamiseksi. Mä astuin portistä sisään ja 50 silmäparia tuijotti mua ja juoksi kasassa mun luokse. Must tuntuu että ne kaikki ties että yksi onnekas sais kodin pian, jokainen koira vinku ja kilpaili että kuka sais mun huomion. Olin ihan shokissa miten niin moni sulonen olento on hylätty kadulle ja miten moni tarvitsee huolehtivaa kotia ja ruokkivaa kättä. Koirat oli jaettu kahteen eri tarhaan, toisessa oli pennut ja toisessa aikuiset. 50 erilaista suloista olentoa. Mutta mun valinta ei silti ollut vaikea, mun koira oli taukoamatta mun vieressä ja juoksi ilosesti ja halus jatkuvasti syliin antamaan pusuja. Jotenkin vaan tiesin että haluan sen. Nappasin pennun syliin ja poistuin tarhasta, 49 silmäparia hiljeni ja palasi takasin touhuihinsa.

Vauva on kotiutunut kivasti, ja musta tuntuu että se koira oikeesti tietää ja arvostaa että mä pelastin sen ja valitsin sen. Hihnan ostaminen oli turhaa, se on tiukasti kiinni mun jaloissa mihin tahansa sitten meenkin, se nukkuu ihan kiinni ja itkee ja sekoaa kun joudun jättämään sen kotiin, itkee jo pelkästään siitä jos meen vessaan ja laitan oven kiinni. Se pentu on kasvanut kadulla mutta riitti yksi toruminen pissasta lattialla ja vauva tekee kaiken ulos, ja yksin ollessaan parvekkeen nurkkaan. Kertaakaan ei ole ollut vihanen , vaan älyttömän ihmisrakas. Jos mä liikun metrinkin niin se nousee heti ja tulee mukana. Kai se raukka pelkää että se tulee taas hylätyksi.

Kun mä päätin jättää kaiken taakse ja matkustaa tänne, mun tarkotuksena oli löytää itteni, korjata mun ruhjeet ja löytää mun tarkoitus tällä planeetalla. Ja oikeesti, mun idea toimii. Mä tulin tuntemattomaan paikkaan missä kukaan ei toedä mun historiaa ja jossa mulla oli mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Oon oppinu niin paljon itestäni niinku mun elämästä ja ihmisistä mun elämässä. Tää on myös auttanu mua tajuamaan ketkä ihmiset kannatttaa pitää lähellä ja ketkä ei. Ketkä on oikeita kavereita ja ketkä ei. Ketkä jaksaa päivittäin pitää yhteyttä ja kertoa typeriä juttuja. Mul on niin ikävä niitä ihmisiä ♡ Ja ne ihmiset jotka tunnistaa itsensä tästä tekstistä, kiitos kun ootte mun elämässä. Sagapo so much ♡

Mun seikkailu ei kuitenkaan taida päättyä vielä syyskuun lopussa. Meinaan suunnitelmia on tullut lisää uusien ystävien kera. Tarkoituksena olis tulla suomeen juhlii synttäreittä ja vähän muistelemaan upeeta reissua. Talvi onki sit pelkkää reissaamista. Tarkoituksena olis mennä Australiaan baarimikko koulutukseen kuukaudeks, siitä sitten albaniaan ja italiaan kuukaudeks. Mun sielu ei rauhotu ihan hirveen helpolla :'D

Tänään ollu aika väsynyt päivä, eilen tuli juhlittua aamu viiteen nautittua kymmeniä coktaileja, shotteja ja ilokaasu palloja. Ihan sairas ilta, tanssimiselle ei meinannu tulla loppua. Dj tietää mistä musasta mä dikkaan :D Meno meni lopulta niin villiks et oli pakko heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin nukkumaan. Mul on tässä nyt tylsiä päiviä edessä kun oottelen mun papereita Suomesta ja siks mulla on vapaata töistä, kun täytyy viedä lupalappuja ja verokortteja sun muuta valtiolle et saan työskennellä ilman et tarvii pelätä poliiseja ja baarin sulkemista 20tonnin sakoilla...
Pariakin duunipaikkaa tultu nyt kokeiltua ja silti vielä vähän auki et mitä mä haluun lopou kesän tehdä ja missä. Mut kai ne asiat ajallaan selviää. Pitää nyt vaan nauttia näistä lämpimistä vapaa päivistä, ruskettua rannalla ja seikkailla ympäri saarta! Jipjeah. Nyt jenni sanoo enään jasas ja back to business. Lupaan kirjoittaa useammin tästä lähin! Hyvää kesän alkua Suomeen ! Voi olla että tuun jussiks Suomeen ;)

Paipai xx JenniJuliee