Tosiaan, lupasin kertoa vähän että miten mun Zakynthoksen reissu saarella sitten jatkui ja päättyi. Niin kiitos , hyvin.
Mun viimisin postaus saarelta lost in paradise oli aika dramaattinen, syy siihen oli että mä olin sillon tosi hankalassa tilanteessa. Multa lähti kämppä ja duuni alta ja mä oin tosi paineissa ja stressissä silloin.
Asunto multa lähti alta koska adoptoin kaksi kulkukoiraa ja ne remontoi koko asunnon ja ulvoi aamusta iltaa. Kreikassa ei muutenkaan katota hyvällä eläimiä sisällä. Eikä mun talonyhtiössä ymmärretty kulkukoiraa sisällä tai sitä että ongelmakoirina ne tarvitsee aikansa tottua sisälle.
Duuni multa lähti alta kun IKA, (eli sellainen järjestö joka vahti että työntekijät on laillisesti töissä) alkoi tekemään tarkastuksia ja mulla ei ollut silloin papereita. Niissä oli järkyttävä venkslaus kun mä en teinnyt niistä mitään, olin nuori ja toisesta maasta. Piti hakea suomesta lupia käännettynä kreikaksi ja vaikka mitä..
No ne ehti sitten löytää siihen paperillisen töihin mun säätäessä papereita. No mercy :D
Muutin sitten toiseen kaupunkiin, sellaseen '' little las vegas'' bile kaupunkiin laganasiin, joka oli täynnä clubeja ja rafloja ja näytti kirjaimellisesti Las Vegasilta. Baarit oli sellasia mielikuvituksellisen näköisiä ja niin mega paljon valoja, että koko kilometrin pietuinen päätie oli yhtä baaia, spotti valoa ja musiikkia. Ihmisiä oli kun muurahaispesässä !
Mä enkauuheesti fiilannut sitä paikkaa. Siellä oli kiva käydä välillä bilettämässä, mutta asumis sijaintina ei yhtään kiva. Kauhea meteli ja härdelli vuorokauden ympäri.
Me käytiin ratsastamassa, ja se päivä muutti mun reissun. Tilan omistajat oli niin vakuuttuneita mun hevosen käsittelytaidoista ja musta ihmisenä, että ne tarjos mulle päivä töitä sieltä.
Mä elin mun unelmaa. Vaikka mä olin yön töissä, mä nappasin sen päivän jälkeen joka aamu kello 11.00 pyörän, pyöräilin parikymmentä minuuttia tilalle ja vietin siellä iltaan saakka,
Mä vedin about kuusi tuntia päivässä turisteile ratsastusretkiä kallioille , hiekkarannoille... Opetin kokemattomia ja kokeneisen kanssa kisattiin rannalla niin kovaa kun hevosista lähti ! Ja ne hevoset rakasti sitä, ne kuohui energiaa ja intoa.
Yksi päivä tilalle tuotiin yksi ongelma tamma. Se oli viiden vuoden ikään asti seissyt liekassa jonkun vanhan miehen pihalla yksin.
Tilan omistaja nimesi hevosen Jennin hevoseksi (Jenni's horse) ja sanoi mulle, että tästä jos teet hevosen vielä joskus, se on sun.
Ja mä tein, mä hankin siihen hevoseen lyhyessä ajassa niin kiven vahvan luottamuksen että..
Mä vietin kaiken ylimääräisen ajan sen hevosen kanssa, hoidin sitä ja liikutin sitä.
Vikana kuukautena ennenku se hevonen lähti ennenkuin ehdin hyvästellä, mä pääsinsen selkään. Ja olin ainoa ihminen koko maailmassa kuka pääsi sen eläimen selkään.
Mä loin siihen hevoseen niin suuren tunne siteen että sitä ei pysty kukaan täysin ymmärtämään.
Mutta se hevonen lähti samana kuukautena kun mä lähdin, koska sen kaviot ei koskaan parantunut (oli vanhan omistajan välinpitämättömyydestä ylikasvanut ja revennyt todella pahasti) Vuoltiin kaviot mutta se piti viedä laitumelle kasvattamaan vahvempaa kaviota.
^ Jennis horse
No mutta, hevosasioista sikseen. Jatkoin tilalla loppuun asti ja jatkoin duunissa.
Koin super paljon uutta, löysin hyviä ystäviä joiden kanssa vietin vapaa ajan. Päivät rannoilla, reissaten kohteita ja nähtävyyksiä, illat ja yöt töissä ja aamuyöt clubeilla.
Mä elin mun unelmaa täysin, mulla oli kaikki niin helkkarin hyvin että mä nykyäänkinn vietän iltoja viinin ja kreikkalaisen musiikin kera ja itken ja kaipaan mun toista kotia. Muistelen, hymyilen ja otan toisen lasin viiniä.
Syy miksi mä lähdin, oli ehkä ihan täysin siinä, että mulla iiski koti-ikävä.
Mä asuin mun poomom perheen ylimääräisessä huoneessa ja mun pomosta tuli tosi kontrolli friikki mua kohtaan. Se kiintyi muhun liikaa ja sai välillä kohtauksia että jättikin palkat maksamatta ja heitti porukkaa ulos sieltä raivopäissään. Lopulta pyöritettii sitä baaria kahdestaan, kun se oli kaikki muut potkinut pellolle. Se jeesas mut vaikeuksista, joten tottakai halusin myös jeesata sitä takasin. mutta se meni liian ahdistavaksi. surkeeta palkkaa, tosi vähän vapaa aikaa ja kuuntelin sen raivoomista jatkuvasti asiasta kun asiasta. Lopulta mulla tuli sellanen fiilis että nyt taitaa olla se oikea aika älhteä kotiin. Syksy lähestyi, oli kavereiden kanssa paljon suunnitelmia ja kotipuolesta kaipailtiin.
Mun piti palata koulun penkille ja suorittaa paljon asioita jotka jätin taakse Suomeen.
Kun mä lopulta palasin, olin ensimmäiset kaksi päivää fiiliksissä, sen jälkeen mä synkistyin täysin. Miks vittu mä palasin tänne? Mua ärsytti ja ahdisti ja halusin takasin. Koin että mä en kuulunut tänne enään millään tavalla. Mutta aina ei voi juosta vastuuta karkuun ja väillä on vaan pakko palata ja rauhoittua löytääkseen tasapainon ja tien tulevaisuuteen.
Mulla ei oisi kuitenkaan syksyn jälkeen ollut enään mitään Kreikassa. Kesäkausi olisi loppunut ja työt ohi. Mun täytyy mennä kouluun ja opiskella lisää, jotta mä voin saada hyvän ammatin joka antaa mulle rahaa matkustaa ja löytää uusia mahtavia paikkoja, kokea uusia kivoja seikkailuja.
Että on mahdollisuus ottaa kaikki ilo irti siitä matkasta. Suomessa voi tehdä töitä, ulkomailla pitää nauttia. Koska mua harmitti superisti että mun loppu reissu oli pelkkää duunia ja nukkumista, enkä päässyt kokemaan juttuja jota mä halusin ihan sairaan paljon tehdä !
Eli ajatellaan positiivisesti, jos mä en olisi palannut, mä en pääsisi kouluun parantamaan mun tulevaisuutta, mulla ei olisi töitä , ei ajo korttia, ei näitä uusia upeita ystäviä... ja mikä suurinta, mä en olis tavannut Rikua , enkä istuis kirjottamassa tätä tekstiä meidän yhteisestä kodista.
Mä kävin tammikuussa viikon reissulla Zakyntoksella ja oli niin siistiä käydä saarella kun turisti kausi on ohitte! Oli niin neitseellinen ja kaunis tunnelma. Oli ihana nähdä kavereita, muistella mennyttä kesää ja tehdä uusia muistoja.
Mutta tosiaan, mun reissu päättyi todella antoisasti ja onnellisesti.
Opin Kreikkaa, tutustuin ihaniin ihmisiin ja sainn kokea tähän asti upeimman ja opettavimman reissun IKINÄ. Löysin itseni , rauhotuin ja palasin Suomeen kuin uudestaan syntyneenä.
Tuon reissun aikana sain kasvotettua luurangot kaapistani, kasvettua henkisesti ja opittua niin paljon itsestäni ja kaikesta tästä ympärilläni. Ilman tota reissua mä en olisi tämä vahva ja upea ihminen.
Mä kiitän erityisesti mun vanhempia , että ne teki ton mulle mahdolliseksi ja tuki mua koko reissun ajan. Se oli mun elämän paras opettaja.
Reissulla oli paljon alamäkiä ja mutkia, mutta myös tasasia ylämäkiä ja suoraa tietä.
Mä muistelen sitä pelkästään hyvänä ja opettavaisena reissuna. Kaunis maa, ihania ihmisiä ja upea kulttuuri.
Matkustakaa ihmiset, menkää tehkää , jos te olette hukassa ja vailla sitä jotain , menkää !
Mä menin, mä onnistuin ja mä tulin niin uutena ehjänä ihmisenä takaisin.
Mutta vaikka se niin ihana kokemus olikin , niin maailmaa on vielä super paljon nähtävänä, eli ei saa jämähtää vaan yhteen kohteesee.. ;)
Talvelle suunniteltiin kanssa reissua jonnekkin kauemmas !
Eli ei tää matkailu ja kokeminen tähän loppunut, kyllä mä pidän huolen että mun miehellä on maailman seikkailun halusin nainen jonka kanssa se ''joutuu'' reissaamaan paikasta toiseen.
Käykää seuraamassa mun reissuja instassa @wanderlust_jen ja mun arkea @Jennijuliee
<3 Jennijuliee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti