täältä sohvan pohjalta. Olin eilen ehtinyt jo googlaamaan itselleni aivokasvaimen tappo hedarista, joka herätti aamuyöllä ja veti polvilleen jatkuen koko päivän. Onnekseni sitten yöllä heräsin kylmyyteen ja mittasin kuumetta 39 astetta ja mietin että perkele, onko se oikeasti influenssa !
No sehän se. Tappaja tauti. Että hyvää ystävänpäivää vaan sinnekkin...
Näin tosi kummallisia valveunia ennenkun lopulta havahduin hereille ja pääsin hakemaan kuumemittarin rinkasta. Siinä valveunessa mun poikaystävä katto tosi härskejä videoita ja mulla oli aivan kamala vessahätä! Myöskin kuumemittari oli jäänyt kainaloon, enkä saanut sitä pois.
Oli niin realistinen valveuni, että marssin suoraan vessaan kaivaen samalla kuumemittaria pois kainalosta, vaikka mulla ei sitten ollutkaan vessahätää..eikä kuumemittaria kainalossa..
Hetken mietin itsekseni että mitä nyt taas tapahtuu ja taputtelin poskia.
Näin unta myös kaalilaatikosta, joten reippailin tänään kuumeen laskun jälkeen 300 metriä kauppaan ja takaisin.
Kauppareissu oli kuitenkin jo niin fyysinen , että kaalilaatikko saa odottaa vaikka... Huomiseen.
Palkka tuli palkka meni, laskupino hävisi ihmeellisesti mun tilillä olevien rahojen mukana jonnekkin, mukavaa. Päätin kuitenkin palkita itseni ja ostin koiralleni oikeen LAATURUOKAA viidelläkympillä, niin ei voi somekiusaajat haukkua mua siitäkin eläinrääkkääjäksi , kun syötän hurtalleni marketti kamaa.
Tilasin myös kongin ja leluja ja se palkinto itselleni oli VETOVALJAAT JA NARU😰
Nekin oikeen non - stopin priimakamaa.
Mä hurahdin jotenkin tohon vetojuttuun. Kelathaa nyt miten hyvä talvi laji meille !
Koira saa purkaa energiaa, juosta ja olla pitkään ulkona. Samalla mä saan liikuntaa ja onhan toi nyt pirun hauskaa !
Keveemmällä mennään lappiin näyttään että labbiksistakin on valjakkoon 😉 Noh... ainakin hiihtämiseen. Täysiä vaan pitkin mettäteitä sukset perässä. JOskus hiihtovaellus niin että koira avittaa mua ja rinkkaa etenemään, yeah
No tämä ystävänpäivä...
Jos en olisi kipeä, olisin varmaan aika tunneherkkä ja surkeana siitä miten vietän tämänkin päivän ihan ypöyksin. Mun ainoa kaveri tampereella on mun mies. Sääli , eikö?
Kai mä oon niin ärsyttävä ihminen että mulla ei ole kavereita yyh. Muuama tuttu tampereella mitä nään joskus, kun niillä on aikaa.
Okei, tuntematon kaupunki. Olen töissä vaan satunnaisesti ja en käy koulua tai tapaa harrastuksissa ihmisiä. Eli ei kovin helppoa tämä tutustuminen edes. Netin kautta oon yrittänyt, mutta meni vähän maku jo siihenkin hommaan kun kaikilla on aina samat ongelmat ''kiire, töitä, koulua, harrastuksia, lapset, ei oo aikaa, ei oo rahaa, ei jaksa, muuta sovittua menoa..'' plapla. Okei, ei sitten.
Onhan tää ollut kurjaa, kohta kolme kuukautta yksin kököttämistä ja kun töitäkään ei ole niin tekemistäkään ei ole. Muuta kun hoidella tulevaisuutta , mieltä ja kehoa kondikseen ja nauttia pitkistä unista, mitkä oikeasti kyllästyttää jo. Mua oikeen ärsyttää kello yhteen päivällä nukkuminen.
Mutta nukun niin levottomasti että keho ottaa sen 10-12 tuntia unta joka yö..
Mutta miksi mä heräisin aikasin ? Okei, pystyn hoitaa jo toista viikkoa pitkitettyä puhelua, jossa soittoaika on kahdeksasta yhdeksään... Muttase siitä. Sitten voinkin jumittaa puhelimella ja pyöritellä peukaloita väsyneenä seuraavat viisi tuntia, kun ei vaan ole mitään tekemistä.
Ja ei mullakaan ole kyllä rahaa vaan lähteätekemään jotain, koska kaikki maksaa.
Metsässä pyörin ja touhuan koiran kanssa päivästä toiseen ja hoitelen asiotani jotta mulla olis kaikki kondiksessa sitten kun koulu alkaa. Liika stressi ei ole ihmiselle hyväksi.
Mutta tää oli mun valinta, mä valitsin olla yksin.
Olin jo pitkään huomannut että mun elämä pk seudulla ei vaan onnistunut, siellä oli jotenkin liian... ahdas ilmapiiri ja liikaa ihmisiä ja jotenkin, liikaa vaan kaikkea. En edes osaa selittää.
Varsinkin kun toukokuussa erosin lopullisesti edellisestä mulkvistista, mua jotenkin ahdisti kaikki sielä ja en pystynyt keskittymään mihinkään. Kokoajan oli mentävä jonnekkin.
Lähdin sitten marraskuussa lappiin ja päätin muuttaa sinne töiden perässä ja vaikka koko homma meni vituiksi mun henkilökohtaisen tapaturman takia niin mä en vaan enään halunnut palata etelään.
Matkustin sitten Saariselältä Lempäälääm, jossa vietin elo syys loka ja marraskuun
Olin jotenkin tykästynyt pirkanmaahan, se tuntu kodilta. Täällä oli jotenkin vain niin täysin erilaista, kaikella tavalla. Mulla oli hyvä olla täällä.
Aina kun palasin etelään, mä kaipasin takasin Lempäälään syistä ja toisista.
Ehdin etsiä asuntoa lempäälästä noin viikon, kunnes sattumalta ystäväni Johanna kertoi ostaneensa asunnon tampereen etelä hervannasta. Tais mennä kaksi päivää kun vuokrasopparit oli allekirjoitettu ja jenni nukkui jo uudessa kodissaan, tyytyväisenä päätöksestään jäädä ypöyksin. Täällä kaikki oli niin paljon paremmin vaikka mulla ei ollutkaan lähes ketään. Se ainut kaveri lempäälästäkin oli poissa mun elämästä ja arjesta ja ainoa ihminen jota näin, oli mun nykyinen ukkeli jota silloin vasta satunnaisesti näin. Eli siis meidän juttu on todella tuore mutta kestävä , joten älkää edes ukot yrittäkö.
Mä uskon että mun vaisto ajo mut tänne syystä yksin. Jotta mä kasvattaisin selkärangan , hoitaisin mun vuosia pitkitetyt ongelmat ja asiat ja keskittyisin nyt itseeni, siihen mitä haluan ja sen työstämiseen. Nyt loppu lusiminen ja paskaduunit, mä meen kouluun, hankin ammatin ja reissaan kesät.
Vaikka oonkin kotona 80% ajasta, se ei ole sitä miltä kuulostaa. Olen pienessä ajassa vatvonut jo niin monta ongelmaa ja availlut vuosia pitkitettyjä solmuja ja aukaissut tietä tulevaan. Hoitanut niin monia asioita pois alta , jotka on pyörinyt mun harteilla vuosia ja innostunut niin ihmeellisistä asioista.
Tämä kaikki ei valitettavasti mun luonteella olisi onnistunut jos mulla olisi päivästä toiseen jotain ''kivempaa tekemistä''. Nyt kun mulla ei oo tekemistä, niin mun tulevan valmistelu , asioiden hoitaminen ja uuden oppiminen on oikeestaan tosi palkitsevaa ja siitä on tullut mulle oikeen pakkomielle.
Mun ajatus toimii, keskittyminen toimii ja tiedän tasan tarkkaan mitä teen.
Sitä en kyllä vieläkään ole päättänyt, mihin kouluun lähden... Kai mä haen muutamalle alalle ja heitän sitten arpakuutiota.
Liikaa tahtoa ja sielua tehdä kaikkea, että ei vaan osaa päättää. Kyse on kuitenkin monien vuosien pitkistä ja raskaista koulutuksista , jolloin olisi todellakin hyvä tietää mitä haluaa, eikä katua viikon jälkeen.. Onneksi on vielä muutama päivä aikaa funtsia ennen hakuja.
Mun parhaalla kaverilla oli uus akustinen joululahjaksi saatu kitara ja siitä se lähti. Mä vaan halusin oppia soittamaan sitä. Niimpä kotiin palatessa lompsin hervannan kirjastoon ja lainasin sieltä kitaran. Kitara on ollut mulla nyt viikon ja osaan soittaa jo kolme biisiä. Miettikää, näin kova voi olla ihmisen tahdonvoima ja oppimiskyky kun vaan tekee sitä omasta halustaan. Mä hurahdin siihen täysin ja haluun tulevaisuudessa osata soittaa omalla akustisella nuotiopiirissä samalla laulaen.
Niin ja sitten mä varasin myös UKULELEN 😂 Jota harjoittelen sen aikaa kun kitara on lainassa jollain toisella.
Pääsin myös sukulaisilla vieraillessa kosketuksiin pianon kanssa n. 10 vuoden jälkeen ja osasin soittaa pirates of the caribbeanin alun apinan raivolla.
Siinä on seuraava soitin jonka haluan opetella uudestaan. Joskus todella pikkulikkana kävin pianotunneilla, mutta en valitettavasti muista niistä ajoista mitään.....
Mun 13 vuotias serkku tyttö soittaa kun mestari sitä pianoa, huh. Kylmät väreet joka kerta.
Pakkomielteeksi on ilmennyt myös mun oma tapa treenata. Eli koiran kanssa metsään ja umpihankeen ! Kallioita ja metsässä seikkailua umpihangessa, ihan hiton kivaa, nautinnollista ja raskasta ! Keho ja mieli kiittää.
Viimisenä innostuksena on maalaus. mä niiiiiiiiiiin tahtoisin vaan maalata ! Hemmetti kun isä osti mulle aikoinaan maalitauluja , värit ja pensselit ja minä teiniangsti heitin ne meneen kun ei sillon kiinnostanut. No empä olisi uskonut että näin 5 vuotta eteenpäin tekisin lähes mitä tahansa jos saisin ne maalaus kamppeet takaisin. Mulla olis nyt visio...
Mutta joo, tästä yksinäisyydestä vielä sen verran, tuli tossa viikonloppuna nähtyä omia ystäviä oikeen kunnolla viron reissun merkeissä, jestas miten palkitsevaa ! Tuntuu niin miljoonasti paremmalta kun ei nääkkään joka päivä, että onneksi tosta juna kulkee etelään kahdessa tunnissa. Ei ne ystävät onneksi sen kauempana ole😋
Itseäni vaan harmittaa suoranaisesi yksi asia, joka oli myös yksi syy muuttaa ihan yksin uuteen kaupunkiin..
Se että mä vaalin kaverisuhteita ja matkustelen aina muiden luo, mutta vain harvoin ollaan valmiita tekemään sitä takaisin koska ''haarajoella tai hervannassa ei ole mitään''.
No sama ajatus mulla on helsinki-vantaasta.
Eli tännekkin saa tulla kylään ystävä hyvät jos luette tätä... yhtä hankalaa on mulla matkustella teidän luokse, varsinkin porukan perseaukisimpana.
Eli hyvää ystävänpäivää kaikille, varsinkin mun maailman parhaille tarkkaan valikoiduille ystäville, tosin nykyään tää ystävänpäivä näyttäis olevan parisuhdepäivä. Eli hyvää ystävänpäivää myös mun paremmalle puoliskolle.
(Helpompi sanoa parempi puolisko kun miettiä onko oikea sana miesytävä vai poikaystävä... Eiks poikaystävä oo niinkun sellanen alle 20v ja miesystävästä tulee mieleen ville, eli miespuolinen ystävä. Joten olkoot parempi puolisko tai vaikka MIÄLITIÄTTY.)
Muistakaa myös meitä jotka asumme kauempana, tai emme ole päivittäin tekemisissä 😊 Ay vamos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti