Pirkanmaan retkeiyalueita os 1

Heippadei,

Ajattelin nyt tehdä pienimuotoisen postauksen muutamasta kohteesta missä on tullut käytyä ja ideana tietenkin blogiin päivittää kaikista käydyistä retkikohteista ympäri suomea ja ulkomaita.
Mutta koska nyt on talvi, Jenni on perseauki , eikä omista autoa. Niin päivitän nyt vaan pirkanmaan kohteista. 😊

Tänään tehtiin aivan huppu reissu Tanjan kanssa, jonka kanssa tavattiin tänää siis ihan ensimmäistä kertaa ! tanja oli super mukava tyyppi, eikä narissut yhtään vaikka kartturi ohjasikin meidät muutaman kilometrin extra rämpimis reitille pitkin umpihankea, rämeikköä ja kallioita ylös ja alas...
Fiilis oli koko reissun ajan positiivinen ja mukava , kun molemmat oltiin niin seikkailumielisiä!
Alkuksi suunniteltiin lähteä seitsemisen kansallispuistoon aarniometsän lumoaviin tunnelmiin, mutta kello näytti jo sen verran, että ei nähty viisaaksi lähteä niin kauaksi siihen aikaan.

Päätettiin sitten lähteä katsastamaan yksi aivan upouusi laavupaikka Kaukaloistenkallion laavu. Joka sijaitsee Kintulammin retkeilualueella. Kintulammi on upea luontokohde 20 km Tampereen Keskustorilta, Teisko-Aitolahti -alueella.

 Ensimmäinen virhe tehtiin siinä, että jätettiin auto aivan väärään paikkaan ! Toinen virhe tehtiin siinä, että päätettiin ''oikaista'' metsän läpi pois polulta ja eksyttiin aivan totaalisesti...
Pyörittiin ympyrää rämeikössä, jossa lunta oli polviin saakka ja jokaisella askeleella sai vain arvata uppoaako, vaiko kantaako hanki.😄
Rämmittiin sielä metsässä todella kauan... ylitettiin monta kalliota ja vihdoin se viimeinenkin, minkä päällä tämä laavu sijaitsi. Oli mahtavan näköinen paikka !
Laavu oli kallion reunalla ja kalliolta laskeutuessa alhaalla oli pienenpieni lampi suopursujen ympäröimänä. Voin vain kuvitella kuinka upea paikka tuo onkaan kesällä!
Umpihangessa rämpiminen vei voimat ja alettiin heti valmistamaan nuotiota jo valmiista hiilloksesta. Mun tukka oli kun suihkun jälkeen ja t paita oli pakko laittaa kuivamaan notskin päälle, kun oli aivan litimärkä hiestä.
Saatiin pari nuorta naista koirineen seuraamme ja paisteltiin porukalla makkarat ja juotiin kahvit. Lopuksi vielä vaahtokarkkeja notskissa grillattuna, sekä ukulelen sointuja.
Aivan järjettömän upea paikka, su
osittelen. Ja kyllä, sinne menee polku, moestakin suunnasta.
Ja sitä hyvin viitotettua polkua päästiin lopulta takaisin autollekkin, ilman umpihangessa rämpimistä 😂
Laavu oli upouusi, kaunis , käytännöllinen ja tarpeeksi lähellä nuotiota (kerrankin). Maisemat laavun ympärillä oli mahtavat ja varmasti tulee olemaan yks mun kesän top -kohteista. Vieressä oli uusi ja siisti huussi, sekä puuvarasto.

Iso-Naistenjärven laavu, Pirkkala

Eilen kaverini Saara koodasi ja pyysi lähtemään kanssaan katsomaan laavupaikkaa, minne se mahdollisesti ajatteli tehdä lumikammin ja nukkua siellä (hullump kun mä)
Noh lähdettiin vielä iltaa vasten busseilla pirkkalaan. Taisi olla hervannasta keskustan kautta busseilla pirkkalaan matkaa yhteensä noin tunti.
Jäätiin patamäenkadulla pois bussista nro 11 ja jatkettiin jalkaisin asuinalueen läpi metsätielle, josta lähti lopulta polku oikealle.
Paksapuhetta muuten että suomalaiset olisi jotenkin jöröä kansaa ! Mulla oli jäänyt toinen hanska kotiin , joten marssin johonkin taloon missä näin liikettä ja pyysin hanskoja lainaan. Hirmuisen mukava perheenäiti avasi oven , antoi mulle lämpimät tumput ja vielä kyseli pärjätäänkö sinne saakka.
Polku laavulle oli selkea ja helppokulkuinen. Matkaa oli 2,4 km per siivu bussipysäkiltä laavulle.
Laavu oli myöskin kivalla alueella, aivan järven rannassa ja varmasti mahtava kesäkohde !
Suureksi harmiksimme jouduimme kuitenkin pettymään tulien suhteen, sillä puuvarastosta löytyi vain pilkkomattomia möhkäleitä, mutta ei kirvesta tai halkojaa. Eikä minun pienestä matka fiskarsista ollut mitään hyötyä.
Emme siis saaneet tulia syttymään , oma kunnon kirves mukaan jos tänne meinaa !

Ammejärven laavu, Sääksjärvi

Hieno ja helppo kohde varsinkin autottomalle. Bussilla pääsi keskustasta muistaakseni nrolla 50A , todella lähelle !
Käveltiin about 300 metriä pysäkiltä ja metsäpolku alkoi. Se tais olla 1,2km siivu ja älyttömän helppo kulkuista.
Maisemat oli tosi hienot ja birgitan polku tarjosi juuri mukavan pikku reippailun laavulle.
Laavupaikka oli todella erilainen kun muut yleensä ja tykkäsin sen tuomasta fiiiliksestä !
Laavu oli pienen ammejärven vieressä ja oli keskellä hakkuu aluetta. Eli harmi, mutta teki laavupaikasta erilaisen.
Ensin oli tulipaikka penkkeineen ja sitten kaksi laavua vastakkain, eli lähes puoli umpinainen laavu, välissä ainoastaan tulipaikka. Kauempana oli kaksi huussia ja kaksi (muistaakseni) puuvarastoa.
Paikka oli siitä erikoinen, että kaikki rakennelmat oli ripoteltuina suht kauas toisistaan ja avara melkein puuton alue näytti kirjaimellisesti leiriltä, johon pystyin kesällä kuvitella ison väen nauravia ihmisiä yhteishengessä nauttien luonnosta ja juosten järveen ja sieltä takaisin nuoton lämpöön.
Ammejärvi sijaitsee birgitan polulla joka on lempäälän luontomatkailuvaltti, ympyränmuotoinen retkeilyreitti kauniissa järvi- ja metsämaisemissa. Birgitan polulla on n. 50 km merkittyä patikointireittiä. 

Valitettavasti kuvia ei ole enään kummemmin jakaa, koska ostin järkkärin vasta muutama päivä sitten, eikä puhelimen kameralla saa kyllä yhtikäs mitään ikuistettua !

Kirskaanniemen laavu ja umpilaavu, Lempäälä/Hervanta

Täällä käytiin ukon kanssa juur mun muuton jälkeen iltalenkillä ja totesin että '' tänne mä haluan yöksi'' Ja tais viikko vierähtää ja olin jo makuupusseineni siellä yötä ja oli kyllä helmeä !!
Pöllö jutteli meille (mulle ja koiralle) koko yön ja oli niin rauhaisaa että nukuin oikeen pitkät yöunet sikeästi laavussa.
Vieressä on myös umpilaavu, mutta päädyin silti pieneen avonaiseen laavuun , joka oli todella kauniilla paikalla kallion reunalla järvi maisemalla. Laavu oli erittäin siisti ja pienestä koostaan ja oviaukostaan jotenkin turvaisan tuntuinen, siellä sai hyvät unoset. Vaikka en selvinpäin nukkumaan mennytkään...
Laavulle on n. kilometrin matka parkkipaikalta ja parkkipaikalle hervannan keskustasta varmaan just se pari kilsaa ja paikka on (syystäkin) erittäin suosittu.
Minutkin heräteltiin rannassa ruokiaan paistavien ukkojen toimesta aamulla '' tuleha syömään, täällä on kasvisnakkeja ja kasvis piirakoita ja sieniä jos haluat !'' 😄

Puita ei ollut kauheasti, koska niitä tietysti suosion mukana menee, mutta onneksi oli riittävästi tekemään koko yöksi notskin. Sain ruuat tehtyä ja pidettyä notskia valona ja lämpönä sammumiseen saakka.
Kirksaanniemi on osana birgitan polkua, eli polkuja ja reittejä lähtee moniin suuntiin , saavuttaen seuraavia laavuja kuten vähä-kausniemen laavu.
Mukava päiväretkikohde.



Vähä-kausjärven umpilaavu, Lempäälä 

 
Autolla pääsee lähes ''oven eteen''. Nimensä mukaan järvenrannalla.
Umpilaavu johon mahtuu montakin ihmistä kerrallaan nukkumaan. 
Mentiin tänne joulupäivänä yöksi ihan extempore. Laavussa on kamina, joka lämmittää myös kylmät talviyöt.
Laavulle on todella helppo päästä lähes kenen tahansa. Puut ja nuotiopaikka aivan vierekkäin kasassa.









 Saarikonmäen laavu, Lempäälä
 

Lempäälässä sijaitseva helpon ja lyhyen kävelymatkan päässä sijaitseva laavu, aivan mahtava päiväretkeilyyn ! Ja miksi ei yöpymiseenkin. Helpon matkan päässä lempäälän keskustasta.

Kotkanpesä, Vesilahti
 









 



Täällä voisin olla aina 😍
Auton jätin mettätien laitaan ja kävelin sen pari kilometriä. Aivan julmetun hieno keskellä ei mitään ja kodikas kota kaikkine tarvikkeine.
Leveät laverit (joiden alla puut), patjoja , tyynyjä.. Kuppia, kippoa, pannua, tulivehkeitä, ensiapukaappi, vieraskirja, virsikirjoja, kirjoja, lehtiä, nokipannuja, valokuvia, kalenteri, kynttilöitä montaa sorttia, lyhtyjä, ruokailuvälineitä... vaikka ja mitä !
Kuhan huolehtii makuupussin ja ravinnon , niin kodassa on kaikki muu.
Kodikas ja ihana. Ehdottomasti yöpymiseen!
Facessa on julkisena video täältä jos kiinnostaa.







Kiitos ja kumarrus ja muistakaa liikkua luonnossa, koska parempaa ja halvempaa terapiaa ei ole ! Jenni painuu nyt pehkuihin.

Pieni ihme

Heip,

Lähdin eilen kuvailemaan lähimettään siinä toivossa että saisin lintuja ikuistettua kameraan, tai mitä tahansa elävää.
Tallustin Hervannan suolijärven metsään ja löysin lintujen ruokinta paikan. Siinä oli mukava napsia kuvia ja toivoa josko joku ilmestyisi siihen ruokailemaan.
EI kulunut kuin muutama minuutti ja katseeni törmäsi maahan , aivan palloksi itsensä pörhistelleeseen punatulkku naaraaseen.
Lähestyin lintua hitaasti ja varoen , samalla napsien kuvia siitä mutta yllätyksekseni lintu ei reagoinut millään lailla , vaan kyhjötti paikallaan täristen ja antoi jopa koskea.
Tiesin heti että jokin oli vialla.

Lähdin heti kyselemään kavereilta ja luonto ryhmistä kuvien kera, että mikä tällä mahtaa olla ja sain tehtäväkseni ottaa linnun mukaani ja viedä se kotiin pahvilaatikkoon lämmittelemään ja selvittämään mikä sitä mahtaisi vaivata.
Vaikka kaverini puhelimessa sanoi että se vaan lämmittelee ja että pitäisi antaa ''luonno hoitaa'', en vaan kyennyt jättämään sitä siihen oman onnensa nojaan, puhumattakaan siitä että olisin muka jotenkin muuta kuin osa luontoa, vaikka olenkin vain ihminen.
Nappasin linnun kädelle, lämmitin sitä ja odotin josko se tokenisi. Tokenihan se, hetkeksi.
Kunnes koitti lentää ja putosi maahan , eikä kyennyt jaloilleen vaan sätki siinä avuttomana.
Päätin siis ottaa linnun mukanani kotiin.

Kotona laitoin sen pahvilaatikkoon, kaadoin taskuuni hamstratut auringonkukansiemenet sinne sekä laitoin sille kupin vettä ja metsästä kerättyjä havuja ja oksia montaa sorttia tuomaan kotoisuutta.
Asettelin laatikon päälle valkoisen pyyhkeen ja lintu sai olla siellä rauhassa, kun lähdettiin koiran kanssa laavulle.

Kotiin tullessa olin aivan onnessaan kun näin että se oli syönyt ! Lähes kaikki tarjolla olleet siemenet. Oli myös liikkunut ja kakkinut ja näytti jo paljon pirteämmältä. Olin varma että se tokenee ja aamulla pystyn kokeilemaan sen vapauttamista ja jos se ei onnistu, viemään sen lääkäriin jotta se saisi vielä mahdollisuuden jatkaa elämäänsä.
Lintuasiantuntijat epäilivät kuvien, videoiden ja oireiden perusteella linnun sairaudeksi trikomonoosin (pelastettavissa lääkärissä) tai myös mahdollisesti salmonellaan, joten lääkkeillä lintu voitaisiin pelastaa aamulla lääkärissä, jos aiheuttajana on trikomonoosi, eikä salmonella.

Yöllä havahduin kuitenkin kovaan rapinaan ja menin jo innoissaan kurkkaamaan josko se alkaisi elämään. Harmikseni löysin kuitenkin avuttoman linnun joka yritti päästä jaloilleen kaatuillen jatkuvasti naamalleen ja kyljelleen. Se oli aivan tuskissaan ja sätki !
Otin sen tumpuilla syliin ja laitoin välittömästi linnusta viestiä asiasta tietäville. Kuulemma kuolema oli tulossa ja lintu veteli viimisiään sairautensa kanssa.
Olin aivan paniikissa enkä tiennyt mitä tehdä. Lintu onneksi rauhottui hansikkaani päälle ja lepäsi siinä. Vein sen takaisin pahvilaatikkoon omaan rauhaansa lepäämään hansikkaani päällä jossa sillä oli selkeästi hyvä olla, jotta se vaan jaksaisi taistella aamuun.

Tein iltatoimet ja päätin kurkata intua vielä viimeisen kerran, ennen nukkumaanmenoa.
Se kerta jäi viimeiseksi, kun totesin linnun kuolleeksi.
Voi järjetön sitä kyynelten määrää kun nostin kuolleen linnun syliini ja tiesin että se ei enään herää, vaikka vannoin että se ei hoitooni kuole. Ihan hirvittävä tilanne.
Mietin kokoajan teinkö jotain väärin, halusiko se kuolla näin, olisiko sittenkin pitänyt vaan jättää se luontoon ja antaa luonnon hoitaa, kuoliko se minun takia koska autoin sitä väärin ???
Järkyttävä hetki. Seuraavassa vastaavassa tilanteessa vien välittömästi sen lintutaloon tai lääkäriin hoitoon, jos vaan pystyn. Nyt odotin liian pitkään.
Tosin ei ollut kovin helppoa löytää enään illalla eläinlääkäriä , joka hoitaisi luonnonvaraista eläintä.

Facebook ryhmä '' luonnonvaraisten lintujen pelastus-ensiapu-hoitoryhmä'' oli jatkuvasti kuulolla ja tukenani koko lintuoperaation ajan, sekä järjestivät linnulle hoitopaikan ja lääkärin. Mihin se ei kuitenkaan valitettavasti ehtinyt...Sairaus vei sen liian aikaisin, eikä muuta ollut tehtävissä.
Linnun ruumis on nyt muovipussissa omassa laatikossaan parvekkeellani odottaen että lähetän sen maanantaina matkahuollon mukana eviraan tutkittavaksi.
Se on tärkeää, jotta tietää mikä linnun tappoi ja evira saa tiedon siitä kuinka suurilla aluiella tautia esiintyy ja miten sitä voitaisiin ehkäistä.

Vaikka itse syytökset ja suru vei mielen hetkittäin, tänään tiedän ja tiedostan että yritin parhaani, välitin ja annoin linnulle lämpöä, ruokaa, huolenpitoa ja se kuoli nukkuessaan lämpimän hansikkaani päällä. Paljon levollisemmin mielin pystyn olemaan, kun tiedän että lintu nukkui pois eikä minun tarvinnut lopettaa sitä tuskissaan. Mikä oli aika lähellä silloin kun se  alkoi kouristelemaan.

Sunnuntaina menen valosalla kyseiselle paikalle, putsaan lintulaudan sekä siementen kuoret ja siirrän lintulautaa pois saastuneesta kohdasta myytaman metrin sivuun.
Eli jos niitä lintuja ruokitte, täytyy kantaa vastuu myös puhdistuksesta.
Eviran sivuilta kopioituna ↓

Ennalta ehkäisy

Ihmisen toimilla voidaan trikomonoosin esiintymiseen vaikuttaa lähinnä lintujen ruokintapaikoilla. Taudin leviämisen estämiseksi lämpimänä vuodenaikana lintujen ruokinta tulisi keskeyttää ja vesiastiat tyhjentää ja kuivata. Jos tartunta todetaan kylmänä vuodenaikana, ja linnut ovat jo riippuvaisia ruokinnasta, ruokintaa saatetaan joutua jatkamaan. Tällöin ruokintapaikan puhtaus on tärkein ehkäisykeino. Ruoantähteet tulisi kerätä pois ja ruokintalaitteet puhdistaa. Ruokintapaikkaa voi välillä vaihtaa.

Myös salmonella on erittäin yleinen lintutauti, joka voi tarttua myös ihmisiin ja muihin eläimiin.

Lintulaudalla pyrähtelevillä linnuillakin puhtaus on puoli ruokaa. Likaisilla ruokintapaikoilla leviävät nimittäin lintujen taudit kuten salmonella. Tänä vuonna salmonellaa on tavattu Pirkanmaalla viime talvea enemmän.  

Lintu on apaattinen, höyhenet pörhöllään ja sen peräaukon tienoilla on suttua. Se ei pakene ihmistäkään helposti. Jukka T. Helin

Pitäkää siis huoli lintujen ruokintapaikoista.

Linnun lopettaminen

Selvästi kärsivän linnun kärsimykset voi lopettaa tarttumalla linnun vartalon etuosaan tukevasti ja toisen käden sormienvälillä pään alle kaulaan ja nykäisemällä riittävällä vedolla niskanikama irti.

Lintu kuolee välittömästi.

Luonnonvaraista avuntarpeessa olevaa eläintä on aina autettava ! - Sanoo laki.

  http://www.lup.fi/fi-FI/Miten_toimia_luonnonvaraisten_elainten_k(51709)

 Lepää rauhassa pieni ihme ♱

 

Kiitos ja kumarrus, seuraavassa tekstissä hieman mukavempiin aiheisiin...

Jenni

Haaveitteni hurttaharrastus

Heippa taas täältä sohvan pohjalta erittäin epämukavan kirjoitus asennon myötä.

Koira ja mä ollaan aivan rättipoikkipinoon. Bonsku vetelee sikeitä ja mä yritän kestää fiilistä siitä että mun piimäkakku meni pilalle ja joudun olla ilman herkkuja tän illan. Mulla on aivan kamala sokeririippuvuus, oikeesti.
Tultiin  muutama tunti sitten 5km hiihtolenkiltä purtsin ympäri. Tehtiin pari stoppia ja pääsin testaamaan mun uutta järkkäriä. Oon aivan amatööri enkä tajua mitään siitä kamerasta tai mistään iso herkkyyksistä ja muista asetuksista. Mutta kaipa sen ajallaan kokeilemalla oppii, kuten oppi tämän mun ja Bonitan uuden yhteisen harrastuksenkin !

Bonitan ainoa ongelma on aina ollut se, että se vetää hihnassa aivan HULLUNA. Kauan jaksoinkin tapella sen kanssa kunnes päätin että nyt riitti. Ostin sille kuonopannan muutama kuukausi sitten ja lenkit ovat olleet suht mukavia, ainakin mulle. Mitä nyt repii hihnaa ja hinkkaa kokoajan naamaansa maahan ja koittaa saada kuonopantaa pois.
Ajattelin että jos tolla koiralla on noin paljon virtaa aina ja se kokee vetämisen mieleiseksi, miksi en kääntäisi sitä positiivisella tavalla ihan toiminnaksi..Joten tilasin non-stop vetovaljaat varuste.netistä ja hain äiteeltä mun lapsuudenajan pilipali minisukset.
Maanantaina posti saapui ja lähdettiin heti testaamaan tätä extreme talvi lajia.

Aluksi siitä ei tullut yhtikäs mitään.... Koira vaan pomppi, haukkui, riehu, juoksenteli joka suuntaan ja repi hihnaa. Meinasin menettää hermot kokonaan ja polttaa ne saatanan valjaat ja unohtaa koko idean. Mentiin sitten pururadan alkuun ja painittiin siinä edelleen siitä saako hihnaa repiä ja saako päälleni hyppiä kun olen suksilla olennon perässä.
Kun päästiin pururadan alkuun, Bonita tajusi kun sormia napauttamalla koko idean, aivan kun olisi lukenut mun ajatukset siinä välissä ja ampaisi täyttä laukkaa eteen ! Kiljahdin siitä onnesta ja mahtavasta fiiliksestä ja kehuin kurkku suorana koiraa jatkuvalla syötöllä ja koitin samalla huudellla ohjeita ''oikea, vasen, hiljempaa''. Huomasin että oma jännittäminen oli syynä hihnan repimiseen ja päälle hyppimiseen. Koira ei selvästikkään halunnut minua liian lähelle itseään ja kun laskin alamäkeä pepulteni (jännitti niin paljon se vauhti) niin hyppäsi kesken kaiken syliin ja alkoi riuhtmaan hihnaa.
mutta hoin vaan käskyä '' EI ja ETEEN'' ja seuraavat 4 km mentiin täyttä kiitoa pitkin pururataa kun ammatti vetokoira konsanaan. Hihnaan ei kajottu kertaakaan, ei haukuttu , ei sekoiltu.
Koira kiisi niin elementissään , eikä millään malttanut pysähtyä huilaamaan vaan aina alkoi se vinkuminen ja eteenpäin kiskominen että ''äiti ei, ku nyt juostaan'' ! Mentiin täysin bonitan ehdoilla.
Bonilla oli ihan järjetön kilpailuvietti, kun hiihtäjiä tuli ohitse alkoi sellanen haukku ulina ja kova  kiskominen eteenpäin, bonitan oli vaan päästävä heidän ohi ja reilusti edelle, kuten se tekikin vaikka välillä tössättiin ylämäkiin, joita koira ei tietenkään jaksa vetää vaan joudun minareilla tepastella ylös todella urpon näköisella tavalla...
Oudointa oli koiran järjetön tajuaminen kaikkeen mitä sanoin, vaikka sille ei sitä ole opetettu ennestään. Risteyskohdissa näytin kädellä käskyn kera joko oikealle tai vasemmalle ja se teki juuri niinkuin pyysin. Myös hidastamisen se jollain tapaa oivalsi kun rauhakseltaan sanoin että ''hyys hiljempaa'' ja tein pieniä nykäsyjä hihnasta merkiksi.

 
Tänään oltiin kolmatta päivää veto lenkillä, tehtiin vielä pieni extrakierros jäällä kun halusin mennä testailemaan kameraa. Ostin kun halvalla sain, eikä tällä mun säpälenäyttö puhelimella tee mitään.. Takakuori on osittain irti ja kamera säpäleinä.
Mä oon huomannut että katselen tosi monia asioita ''neliön'' kautta kuvina. Ja päätin tehdä siitä sitten harrastuksen. Mukavampi se on blogiakin päivitellä vähän paremmilla kuvilla reissuista. Haaveena olisi ehdottomasti päästä taitojen kehittyessä kuvailemaan lintuja ja metsän eläimiä. Siinä olisi haastetta ja ulkoilua konsanaan !

Hitto että himottais joku talvivaellus jonnekkin, vaikka ihan viikonlopuksi. Laskettelukaan ei olisi pahitteeksi..Mulla on sisällä sellanen ahdistus mikä vaan vaatii pakonomalla jotain seikkailua aina. Mun sielu lepää vaan retkillä, tienpäällä ja reissussa. Kesällä niitä tulee olemaan taas aivan järjettömästi , mutta tää talvi täytyis nyt jotenkin sinnitellä. Ja olisihan se mukavaa joskus saada seuraakin. Eikä aina mennä yksin. Mulla ei vaan ole kauheesti samanhenkisiä kavereita, taino ei lähes ketään. Muutama tuttu jonka saan silloin tällöin laavulle mukaan muutamaksi tunniksi.
Lupailin ainakin lapin kavereille lähteä tän mun osa aikaisen duuni jakson jälkeen, eli tossa maalis-huhtikuun vaihteessa Saariselälle ! Kuulemma olis laskettelua, husky safaria ja moottorikelkkailua luvassa. Yay , ehdottomasti meen.

Muutama kuva kokeilu tältä päivältä ja nyt lähren ukulelen reenaukseen ennen toisen blogin kirjoittamisesta aiheesta '' petetyn tulevaisuus ''. Vähän turhan vahvana ollut taas tämä menneisyyden kahdesti koettu aihe, niin ajattelin avautua tän hetkisistä fiiliksistä kamppailusta asiaa kohtaan.
Toimen blogi löytyy sivulta sejuttu.com  ---> bloggarit ---> jennijuliee. Varmaan kyllä kirjotan sen tännekkin...

   All photos (C) Jennijuliee, saa kertoa mielipiteitä !

Valitsin olla yksin

Hei vaan,

täältä sohvan pohjalta. Olin eilen ehtinyt jo googlaamaan itselleni aivokasvaimen tappo hedarista, joka herätti aamuyöllä ja veti polvilleen jatkuen koko päivän. Onnekseni sitten yöllä heräsin kylmyyteen ja mittasin kuumetta 39 astetta ja mietin että perkele, onko se oikeasti influenssa !
No sehän se. Tappaja tauti. Että hyvää ystävänpäivää vaan sinnekkin...
Näin tosi kummallisia valveunia ennenkun lopulta havahduin hereille ja pääsin hakemaan kuumemittarin rinkasta. Siinä valveunessa mun poikaystävä katto tosi härskejä videoita ja mulla oli aivan kamala vessahätä! Myöskin kuumemittari oli jäänyt kainaloon, enkä saanut sitä pois.
Oli niin realistinen valveuni, että marssin suoraan vessaan kaivaen samalla kuumemittaria pois kainalosta, vaikka mulla ei sitten ollutkaan vessahätää..eikä kuumemittaria kainalossa..
Hetken mietin itsekseni että mitä nyt taas tapahtuu ja taputtelin poskia.
Näin unta myös kaalilaatikosta, joten reippailin tänään kuumeen laskun jälkeen 300 metriä kauppaan ja takaisin.
Kauppareissu oli kuitenkin jo niin fyysinen , että kaalilaatikko saa odottaa vaikka... Huomiseen.

Palkka tuli palkka meni, laskupino hävisi ihmeellisesti mun tilillä olevien rahojen mukana jonnekkin, mukavaa. Päätin kuitenkin palkita itseni ja ostin koiralleni oikeen LAATURUOKAA viidelläkympillä, niin ei voi somekiusaajat haukkua mua siitäkin eläinrääkkääjäksi , kun syötän hurtalleni marketti kamaa.
Tilasin myös kongin ja leluja ja se palkinto itselleni oli VETOVALJAAT JA NARU😰
Nekin oikeen non - stopin priimakamaa.
Mä hurahdin jotenkin tohon vetojuttuun. Kelathaa nyt miten hyvä talvi laji meille !
Koira saa purkaa energiaa, juosta ja olla pitkään ulkona. Samalla mä saan liikuntaa ja onhan toi nyt pirun hauskaa !
Keveemmällä mennään lappiin näyttään että labbiksistakin on valjakkoon 😉 Noh... ainakin hiihtämiseen. Täysiä vaan pitkin mettäteitä sukset perässä. JOskus hiihtovaellus niin että koira avittaa mua ja rinkkaa etenemään,  yeah

                                              (kuva kopioitu Kennel Uppward'sin sivuilta)
No tämä ystävänpäivä...
Jos en olisi kipeä, olisin varmaan aika tunneherkkä ja surkeana siitä miten vietän tämänkin päivän ihan ypöyksin. Mun ainoa kaveri tampereella on mun mies. Sääli , eikö?
Kai mä oon niin ärsyttävä ihminen että mulla ei ole kavereita yyh. Muuama tuttu tampereella mitä nään joskus, kun niillä on aikaa.

Okei, tuntematon kaupunki. Olen töissä vaan satunnaisesti ja en käy koulua tai tapaa harrastuksissa ihmisiä. Eli ei kovin helppoa tämä tutustuminen edes. Netin kautta oon yrittänyt, mutta meni vähän maku jo siihenkin hommaan kun kaikilla on aina samat ongelmat ''kiire, töitä, koulua, harrastuksia, lapset, ei oo aikaa, ei oo rahaa, ei jaksa, muuta sovittua menoa..'' plapla. Okei, ei sitten.
Onhan tää ollut kurjaa, kohta kolme kuukautta yksin kököttämistä ja kun töitäkään ei ole niin tekemistäkään ei ole. Muuta kun hoidella tulevaisuutta , mieltä ja kehoa kondikseen ja nauttia pitkistä unista, mitkä oikeasti kyllästyttää jo. Mua oikeen ärsyttää kello yhteen päivällä nukkuminen.
Mutta nukun niin levottomasti että keho ottaa sen 10-12 tuntia unta joka yö..
Mutta miksi mä heräisin aikasin ? Okei, pystyn hoitaa jo toista viikkoa pitkitettyä puhelua, jossa soittoaika on kahdeksasta yhdeksään... Muttase siitä. Sitten voinkin jumittaa puhelimella ja pyöritellä peukaloita väsyneenä seuraavat viisi tuntia, kun ei vaan ole mitään tekemistä.
Ja ei mullakaan ole kyllä rahaa vaan lähteätekemään jotain, koska kaikki maksaa.
Metsässä pyörin ja touhuan koiran kanssa päivästä toiseen ja hoitelen asiotani jotta mulla olis kaikki kondiksessa sitten kun koulu alkaa. Liika stressi ei ole ihmiselle hyväksi.

Mutta tää oli mun valinta, mä valitsin olla yksin.
Olin jo pitkään huomannut että mun elämä pk seudulla ei vaan onnistunut, siellä oli jotenkin liian... ahdas ilmapiiri ja liikaa ihmisiä ja jotenkin, liikaa vaan kaikkea. En edes osaa selittää.
Varsinkin kun toukokuussa erosin lopullisesti edellisestä mulkvistista, mua jotenkin ahdisti kaikki sielä ja en pystynyt keskittymään mihinkään. Kokoajan oli mentävä jonnekkin.
Lähdin sitten marraskuussa lappiin ja päätin muuttaa sinne töiden perässä ja vaikka koko homma meni vituiksi mun henkilökohtaisen tapaturman takia niin mä en vaan enään halunnut palata etelään.
Matkustin sitten Saariselältä Lempäälääm, jossa vietin elo syys loka ja marraskuun
Olin jotenkin tykästynyt pirkanmaahan, se tuntu kodilta. Täällä oli jotenkin vain niin täysin erilaista, kaikella tavalla. Mulla oli hyvä olla täällä.
Aina kun palasin etelään, mä kaipasin takasin Lempäälään syistä ja toisista.
Ehdin etsiä asuntoa lempäälästä noin viikon, kunnes sattumalta ystäväni Johanna kertoi ostaneensa asunnon tampereen etelä hervannasta. Tais mennä kaksi päivää kun vuokrasopparit oli allekirjoitettu ja jenni nukkui jo uudessa kodissaan, tyytyväisenä päätöksestään jäädä ypöyksin. Täällä kaikki oli niin paljon paremmin vaikka mulla ei ollutkaan lähes ketään. Se ainut kaveri lempäälästäkin oli poissa mun elämästä ja arjesta ja ainoa ihminen jota näin, oli mun nykyinen ukkeli jota silloin vasta satunnaisesti näin. Eli siis meidän juttu on todella tuore mutta kestävä , joten älkää edes ukot yrittäkö.

Mä uskon että mun vaisto ajo mut tänne syystä yksin. Jotta mä kasvattaisin selkärangan , hoitaisin mun vuosia pitkitetyt ongelmat ja asiat ja keskittyisin nyt itseeni, siihen mitä haluan ja sen työstämiseen. Nyt loppu lusiminen ja paskaduunit, mä meen kouluun, hankin ammatin ja reissaan kesät.
Vaikka oonkin kotona 80% ajasta, se ei ole sitä miltä kuulostaa. Olen pienessä ajassa vatvonut jo niin monta ongelmaa ja availlut vuosia pitkitettyjä solmuja ja aukaissut tietä tulevaan. Hoitanut niin monia asioita pois alta , jotka on pyörinyt mun harteilla vuosia ja innostunut niin ihmeellisistä asioista.
Tämä kaikki ei valitettavasti mun luonteella olisi onnistunut jos mulla olisi päivästä toiseen jotain ''kivempaa tekemistä''. Nyt kun mulla ei oo tekemistä, niin mun tulevan valmistelu , asioiden hoitaminen ja uuden oppiminen  on oikeestaan tosi palkitsevaa ja siitä on tullut mulle oikeen pakkomielle.
Mun ajatus toimii, keskittyminen toimii ja tiedän tasan tarkkaan mitä teen.
Sitä en kyllä vieläkään ole päättänyt, mihin kouluun lähden... Kai mä haen muutamalle alalle ja heitän sitten arpakuutiota.
Liikaa tahtoa ja sielua tehdä kaikkea, että ei vaan osaa päättää. Kyse on kuitenkin monien vuosien pitkistä ja raskaista koulutuksista , jolloin olisi todellakin hyvä tietää mitä haluaa, eikä katua viikon jälkeen.. Onneksi on vielä muutama päivä aikaa funtsia ennen hakuja.

Mä oon innostunut ja kiinnostunut ihan ihmeellisistä asioista mihin jo lapsuudessa tutustuin, mutta jätin ne sikseen.
Mun parhaalla kaverilla oli uus akustinen joululahjaksi saatu kitara ja siitä se lähti. Mä vaan halusin oppia soittamaan sitä. Niimpä kotiin palatessa lompsin hervannan kirjastoon ja lainasin sieltä kitaran. Kitara on ollut mulla nyt viikon ja osaan soittaa jo kolme biisiä. Miettikää, näin kova voi olla ihmisen tahdonvoima ja oppimiskyky kun vaan tekee sitä omasta halustaan. Mä hurahdin siihen täysin ja haluun tulevaisuudessa osata soittaa omalla akustisella nuotiopiirissä samalla laulaen.
Niin ja sitten mä varasin myös UKULELEN 😂 Jota harjoittelen sen aikaa kun kitara on lainassa jollain toisella.

Pääsin myös sukulaisilla vieraillessa kosketuksiin pianon kanssa n. 10 vuoden jälkeen ja osasin soittaa pirates of the caribbeanin alun apinan raivolla.
Siinä on seuraava soitin jonka haluan opetella uudestaan. Joskus todella pikkulikkana kävin pianotunneilla, mutta en valitettavasti muista niistä ajoista mitään.....
Mun 13 vuotias serkku tyttö soittaa kun mestari sitä pianoa, huh. Kylmät väreet joka kerta.

Pakkomielteeksi on ilmennyt myös mun oma tapa treenata. Eli koiran kanssa metsään ja umpihankeen ! Kallioita ja metsässä seikkailua umpihangessa, ihan hiton kivaa, nautinnollista ja raskasta ! Keho ja mieli kiittää.

Viimisenä innostuksena on maalaus. mä niiiiiiiiiiin tahtoisin vaan maalata ! Hemmetti kun isä osti mulle aikoinaan maalitauluja , värit ja pensselit ja minä teiniangsti heitin ne meneen kun ei sillon kiinnostanut. No empä olisi uskonut että näin 5 vuotta eteenpäin tekisin lähes mitä tahansa jos saisin ne maalaus kamppeet takaisin. Mulla olis nyt visio...

Mutta joo, tästä yksinäisyydestä vielä sen verran, tuli tossa viikonloppuna nähtyä omia ystäviä oikeen kunnolla viron reissun merkeissä, jestas miten palkitsevaa !  Tuntuu niin miljoonasti paremmalta kun ei nääkkään joka päivä, että onneksi tosta juna kulkee etelään kahdessa tunnissa. Ei ne ystävät onneksi sen kauempana ole😋

Itseäni vaan harmittaa suoranaisesi yksi asia, joka oli myös yksi syy muuttaa ihan yksin uuteen kaupunkiin..
Se että mä vaalin kaverisuhteita ja matkustelen aina muiden luo, mutta vain harvoin ollaan valmiita tekemään sitä takaisin koska ''haarajoella tai hervannassa ei ole mitään''.
No sama ajatus mulla on helsinki-vantaasta.
Eli tännekkin saa tulla kylään ystävä hyvät jos luette tätä... yhtä hankalaa on mulla matkustella teidän luokse, varsinkin porukan perseaukisimpana.

Eli hyvää ystävänpäivää kaikille, varsinkin mun maailman parhaille tarkkaan valikoiduille ystäville, tosin nykyään tää ystävänpäivä näyttäis olevan parisuhdepäivä. Eli hyvää ystävänpäivää myös mun paremmalle puoliskolle.
(Helpompi sanoa parempi puolisko kun miettiä onko oikea sana miesytävä vai poikaystävä... Eiks poikaystävä oo niinkun sellanen alle 20v ja miesystävästä tulee mieleen ville, eli miespuolinen ystävä. Joten olkoot parempi puolisko tai vaikka MIÄLITIÄTTY.)
Muistakaa myös meitä jotka asumme kauempana, tai emme ole päivittäin tekemisissä 😊 Ay vamos

Olen eläinrääkkääjä

Nyt meni yli ymmärryksen.

Miten ihmiset on somessa niin kamalan KAMALIA toisilleen. Mä en ihan tosi jaksa ollenkaan, mulla hajoaa pää koko vitun sosiaaliseen mediaan aivan täydellisen totaalisesti.
Mikä oikeus jollain ihmisellä on oletuksien ja parin lauseen perusteella tehdä päätelmiä toisen elämästä tai toimintatavoista ja jakaa niitä ajatuksia JULKI FAKTANA ?! Toihan on ihan suoranaista nettikiusaamista ja mustamaalaamista. Jestas kun en olisi ollut niin heikkohermoinen ja poistanut koko julkaisua, että olisin ottanut ne screenshotit talteen ja vakka tehnyt sen riskoilmoituksen.
ALkaa mennä joidenkin ihmisten henkikökohtainen viha ( en tiedä miksi ) nyt todella yli.
Tuntematon ihminen tulee julkisesti tarinoimaan ja mustamaalaamaan mua  MIKSI?????
Mitä ihmettä mä olen sanonut ja tehnyt niin pahasti väärin että joku tuikituntematon haluaa mulle tieten tahtoen aiheuttaa pahaa mieltä.
Mä en todellakaan tosissani ymmärrä ihmisten some käytöstä. Empä usko että yksikään sanoisi mulle samoja asioita kasvotusten....


Homma lähti tästä :

Kirjotin fb:n '' Etsitään/tarjotaan - hoitopaikkaa koiralle ja muille lemmikeille'' sivustolle että

'' Haluisko joku tampereelta ottaa 1.5v labbismix nartun päiväksi max kahdeksi hoitoon, koska minulla on niin kova päänsärky, että en kykene koiraa lenkittelemään.''

Heräsin aamuyöllä kahdesti niin rankkaan pääkipuun , että vedin 800 mg särkylääkettä ja herätessäni pääkipu oli taas todella kova ja vedin aamupalaksi panacodin.
Koiran aamupissatuksesta ei tullut mitään, päätä jyskytti niin kovaa että jokainen liike oli helvettiä.
Vaikka päänsärkylääke helpottaa hetkellisesti, totesin että on aktiiviselle koiralle parempi touhuta jonkun kanssa joka jaksaa ja itse kykenen kunnolla lepäämään, ja ties vaikka joutuisi lähtemään sairaalan päivystysjonoon tai olla monia tunteja tutkimuksissa, jos tuo kipu pamahtaa taas kun lääkkeiden vaikutus hiipuu.

NIin joku surkean elämän omaava sankari päätti tulla kirjoittamaan julkisesti
'' Kannattaisikohan sinun luopua koirastasi , koska se on aina hoidossa, sinulla ei ole varaa ruokkia sitä, eikä viedä eläinlääkäriin ja karkailee kokoajan ja sinua ei kiinnosta jos se kuolee, etkä kouluta eroahdistusta pois.''

Eli tällaisen päätelmän oli sitten mun jostain 2 vuoden aikaisista päivityksistä tehnyt.
Mä myönnän että mulla ei lähes ikinä ole varaa koiran eläinlääkäriin.
Koska olen työtön, lottotiedoton ja eläinlääkäri maksut ovat todella kalliita. Useasti joudun nähdä paljonkin vaivaa löytääkseni esim. lääkärin josta saan laskulle ilman luottotietoja, kuskin joka vie meidät lääkäriin ja useasti joudun etsimään tuttavapiiristäni ihmisen joka ottaa ell laskun nimiinsä tai maksaa sen lääkärin, jonka maksan sitten takaisin.
Koira on saanut AINA hoitoa kun on sitä tarvinnut. Keinolla millä hyvänsä.
Ja silloin kerran kun mm. oli tosi kyseessä, kun raukan peräsuoli pullahti ulos, kiikutin koiran samantien lääkäriin ja leikkaukseen tietäen että en välttämättä saa rahoja maksaa sitä lääkäristä pois ja en nää lastani enään ikinä.
ELi koiraani en koskaan jätä hoitamatta ja aina keksin rahat jostain että koira saa hoitoa.
Tämäkö on syy että minulla ei saisi olla koiraa ?
Kyllähän minä tiedän että pitäisi olla joko vakuutus tai säästötili koiran ell kuluillle, mutta tässä tämänhetkisessä tilanteessa se ei ole mahdollista.
Miksi otin koiran ? - No empä osannut silloin kuvitella että jäisin sormia napsauttamatta kahdestaan koiran kanssa ja kantaisin siitä yksin vastuuta.
Me otettiin entisen avopuolisoni kanssa koira kahdestaan ja exäni mm. maksoi eläinlääkärit, jotka maksoin sitten takaisin, sekä hän maksoi puolet koiran kuluista.

Olen kerran luopunut koirasta elämäntilanteen vuoksi ja sain siitä aivan KAMALAT somehuudot, että miksi mä annan rakkaani pois heti kun elämä vähän pyörittelee.
JA nyt mä saan huudot siitä että miksi mä en anna koiraani pois kun mulla ei ole tarpeeksi rahaa.
Eli hetkellisen elämäntilanteen takia pitäisi oma rakas lapsi heittää poies kun esine ?
Kertokaahan nyt sitten kumpi on pahempi, koska mä en todellakaan enään tajua.

Ja ''koira on aina hoidossa'' ?!? mitä persettä nyt ihmiset OIKEESTI. ELi koska just mun hoitopäivityksiä on ollut ko ryhmässä eniten ja niihin on juuri kiinnitetty huomiota ja varmaan tasan ja siksi koska mulla on paljon somevihaajia muutenkin mitkä eivät kestä mun radikaaleja mielipiteitä ja ovat aina joka päivityksessä tahallaan provosoimassa ja mustamaalaamassa jotta avaisin suuni ja muut ihmiset voisivat yhtyä heidän mielipiteeseen siitä kuinka paska ihminen olen.

Myönnän että Bonita oli kesällä useaan otteeseen hoidossa ja kerran jopa ihanan oloinen hoitopaikka ihmoitti kesken mun reissua että koira pitä hakea välittömästi pois, koska pissasi hiekkalaatikolle? ja söi heidän kengän...
Olihan se joo aika rumbaa ulkomailta käsin etsiä sitten ihmistä joka hakisi sen paikasta A , veisi sen kotiin ja vielä kattoisi sitä loppu loman ajan.
Erosin toukokuussa lopullisesti , eli kesäni oli aika villi ja halusin elää, matkustaa ja juhlia , enkä itkeä itseäni jokayö uneen stadin kaksiossani.
Joten kyllä, koira oli hoidossa silloin useasti.
Seuraavan kerran sitten joulukuussa 4 päivää pakollisen syyn takia, koska olin sairaalassa.
Eli jos jonkin mielestä koirani nyt kärsii ja elsu on tehtävä niin TEHKÄÄ.
Mä todellakin haluan viranomaisten kanssa naureskella sille miten joku ihminen tekee eläinrääkkäyksestä ilmoitusta sen takia että mun koira on ollut hoidossa.
Noi hoitokerrat on kyllä todella vähäisiä ja monien ihmisten koirat on kyllä todella paljon enemmän hoidossa.
Eli mulla ei ole oikeutta omistaa koiraa koska en ole sen kanssa 24/7? ja mulla on omakin elämä.
En tiennytkään että koiran omistaminen vaatii 24/7 365 läsnäoloa.

Moni ihailee sitä miten onnellinen mun koira oikeestaan on. Se reissaa mun kanssa maailmaa, saa juosta ulkomailla vapaana kun taivaanlintu maatiloilla jahdaten variksia.
Se reissaa mun kanssa suomea, juoksee vapaana joka päivä, kesästä talveen tekee mun kanssa viikottain retkiä laavuille/kodille yms. Olen työttömyyden takia lähes kokoajan sen kanssa, kolutaan päivittäin metsäreissuja ja käydään koirapuistossa.
Elelee viikkoja vaelluksilla oikeen todellista koiran elämää.
Ja nyt joku kehtaa väittää mua eläinrääkkääjäksi ja paskaksi omistajaksi koska haluan koiralleni aina parasta, kuten aktiivisen hoitopaikan silloin kun en ole itse kykeneväinen hääräämään sen kanssa niin paljoa kun se tarvitsee.

Koirallani on aina ruokaa. Nappuloita, piimää , kananmunaa koiranmakkaraa/jauhelihaa sekana.
MInulla on aina varaa ostaa sille ruokaa. Mutta myös se on totta että minulla ei valitettavasti ole varaa mihinkään 10e 1 kg ''super food, allergic free, 100%meat , all vitamins included'' pusseihin, koska mä saan kuukaudessa 485e , joska jää laskujen jälkeen käteen 300, syön itse paskaa ja useasti jääkaapissa loistaa vaan lamppu. Mutta koska rakastan koiraani, sillä on aina ruokaa ja se on aina ensisijainen kaikessa.
Eli kyllä , syötän koiralleni kaupan paskaruokaa ja kuun alussa kun rahaa tulee tilille, ostan eläinkaupasta parasta ja sekotan sitä kaupan paskaan, jotta saisi koko kuukauden ok laadukasta nappulaa.

Koira karkaa aina?
Joo, koira on karannut kahdesti. Kolmesti , jos mukaan lasketaan se että koira lähti karhunkierroksella samassa laavussa nukkuneen ja illan meidän kanssa viettäneen pojan perässä rukalle, eikä hoksannut enään miten tulla takaisin.

Äitillä koira karkasi kerran pihasta, koska äiti asuu omakotitalossa ja koira on useasti hänen tupakka seuranaan pihassa ja pysyy siinä nätisti, tällä kertaa  koira kuitenkin lähti seikkailemaan ja oli pari tuntia poissa, kunnes autolla etsiessään löydettiin se naapurin PIHA AITOJEN SISÄLTÄ?! Mistä se raukka ei enään päässyt pois, vaikka oli yhdestä rakosesta sinne itsensä saanut.
Toisen kerran koira taisi karata tosa syksyllä vesilahden metisässä, kun näki jäniksen ja lähti perään.
Bonita kulkee lähes päivittäin remmittä ja ei kyllä harrasta karkailua.
Se on omaa epähuomiota ollut nuo kaksi kertaa.

Koira kärsii eroahdistuksesta ja sairastui kun söi pöydältä?

Joo se on syönyt pöydältä asioita. mm. Suklaakakun, piimäkakun, roskiksen, ja xylitol paketin ja 100 pastillia, suklaalevyn ja vaikka mitä.
KOSKA SE ON AHNE LABBIS ja sillä on tylsää.
SIitä ollaan opittu, ei enään herkkuja pöydilleja koiralle yksinoloksi tekemistä.Nykyään se tosin nukkuu sohvalla kaikki yksinolot.

Että joo, nämä oman surkean elämän omaavat sankarit, jotk yrittää jostain aivan ihmeellisestä syystä mustamaalata mua ja keksiä tarinoita, niin seuraavalla kerralla laitan teidän nimet julki sekä rikosilmotusta eteenpäin.
Mulle riitti.

Ja pliis, tehkää se elsu. Loppuupahan ainakin toi sosiaalisne median provo ja kiusaaminen.
Mikä saakeli ihmisiä vaivaa ihan oikeasti.

T. Yks eläinrääkkääjä ja sen kärsivä koira jolle pitää välittömästi elsun kera etsiä uusi koti.
Vapaaehtoisia??

Mä haluaisin tosissani lähteä meneen somesta joka aiheuttaa mulle joka päivä paskaa, mutta hitto kun mä tarvitsen sitä niin moneen asiaan, kun olen siellä vuosia jo ollut....
Facebookissa pitäis olla joku raja että millasta jengiä sielä saa ja ei saa olla. Joku filtteri idiooteille jotka face poistais pilaamasta ilmapiiriä. Amen.

Tässä muutama vaaratilanne elsua varten :

    (Koira vaarassa, voi hukkua tai syödä metsän marjapensaasta sopimatonta. Käärmekin voi pistää)

 
( Koira välittömässä vaarassa, hyppää keppi suussa puun yli, voi kaatua ja tukehtua keppiin.)

 
( Koira vapaana tulen äärellä, voi myös hypätä makkaraan ja makkaratikku voi lävistää kurkun)
 
(  Koira veneessä, voi hypätä ja osua mahdollisesti veneen potkuriin )
 

( Koiralla muovinen tuoppi suussa, saattaa purra rikki ja tukehtua muovin palasiin, tai astua niihin)

 ( Koira vaarassa, parkkipaikka alue, joku saattaisi ajaa yli. Myös koira saattaisi juosta poron perään, ja poro saattaisi potkaista.)

 ( Koira vaarassa, saattaisi hypätä uistimeen joka lävistäisi sen kurkun , myös mahdollisuus syttyä palamaan nuotiossa)

 ( Koiran vaaratilanne. Muta saatta joutua silmiin yms nenään, korviin ja aiheuttaa tukosta)

 ( Koira välittömässä vaarassa. Saattaa tukehtua tai heinä voi viiltää vaikka silmän puhki!!!!)

 ( Koira on vaarassa kytkemättömänä. Voi jäädä auton alle tai kotka voi napata mukaan, käärmekin voi purra. Tai iti voi viinipullollisen jälkeen laiminlyödä sen hoidon.)

 ( Koira todellisessa vaarassa !!! Kurkkii kallion reunalta ja voi pudota järveen, osua kiveen ja kuolla!!!!)

 ( Vaara tilanne, koira kytkemättä VW metissä)

 ( Koira saattaa tukehtua, ellen jo kurista sitä kuoliaaksi)

 ( Koira kävelee jäällä, voi hukkua)

Ollos hyvä, elsua odotellessa.