Kateuden häikäisemä tulevaisuus

Heip,

Ajattelin tässä taas ilta avautua... Ihan itselleni. Ehkä siinä toivossa että voisin lukea näitä joskus uudestaan ja naureskella sille ajatustavalle minkä oon joskus omannut.

Kaikilla varmasti on ihmisiä joita ne kadehtii, onhan ? Jos ei ole niin clap clap taputukset sille suoritukselle, mahtavaa että sulla on sellanen ajattelutapa... Koska multa sellanen ei meinaa ainakaan luonnistua, niin siis tyytyväisyys ihan tähän omaan elämään.
Aina pitää murjottaa jostain. Insta kaverit matkustelee ympäri maailmaa, näkee kokee ja tekee.
Toiset menee naimisiin, perustaa perheitä, staa uusia taloja ja autoja... Ja koska mulla on ollut aina todella ristiriitaiset elämän haaveet, se kaikki muiden saama onni on todella vittumaista aina, tilanteessa kuin tilanteessa.
Kreikassa asuessa parasta oli kaikki, mutta kaipasin aina vierelleni sitä parempaa puoliskoa.
Sitten kun olen suhteessa, kaipaan aina sitä vapautta matkustaa , mennä ja tehdä.

Mä oon aina halunnut kiertää koko maailman, nähdä ja kokea KAIKEN. Olla osana maapalloa, erilaisia kulttuureita, ihmisiä, luontoa...
Mutta samalla mä oon aina halunnut olla suhteessa, mennä naimisiin , perustaa perheen, rakastaa. Koska mikä oikeestaan onkaan parempaa kun rakkaus, tai oman kullan vieressä kömpiminen?
Nämä kaksi haavetta on todella ristiriitaisia, ellei osaa todella järjestää asioitaan niin , että saa molemmat haveet sovitettua yhteen.
Maailmalla mä aina löydän itseni etsimästä rakkautta ja näin kotona läppärin ( taisiis mun paremman puoliskon läppärin....) äärellä kirjotellessa taas masentaa se arki ja todellisuus ja menetetty aika jonka tahtoisin uhrata seikkailulle ja elämänkokemuksille. Lopulta mä meen niin jumiin jatkuvasta suorittamisesta molempien asioiden eteen, että mä kirjaimellisesti tuhlaan aikaa tyttömänä kotona kököttäen ja miettien mitä mä oikeen haluan elämältä ?
Isä sanoisi tähän varmaan että '' tytär, heitä ne koirat ja miehet pois. Sulla on myöhemmin aikaa leikkiä kotia ja perhettä ja lähde nyt elämään elämääsi ja kokemaan maailmaa.''
No muttakun isi en mä nyt voi tehdä niinkään, kun mä en usko siihen ''tosi rakkaus odottaa'' - lauseeseen. EI odota. Se mun tosirakkaus murehtii ja jatkaa elämäänsä ja on mun mailmanmatkailujen jälkeen todennäköisesti jo perustanut oman perheen ja blokannut mut somessa.
Eli en mielelläni ota sitä riskiä. Enkä edes halua. Mun sisällä on tyhjiö joka tarvitsee sen oman paremman puoliskonsa jakamaan näitä uskomattomia elämänkokemuksia.
Niinkun ne äiteenkin kanssa nuoruudessa tekivät......

No mutta back in da case.
Kuulema jo näihin elinvuosiin pitäisi jo tietää mitä haluaa.
No mistä kummasta mä voisin tietää ? On mulla toki aavistuksia, mutta tietoa ei niinkään.
Kolme viikkoa ja alkaa kouluun haut, mä oon hakenut kahtena vuotena kouluun ja molemmilla kerroilla on tapahtunut ?jotain, jonka takia en ole lopulta kouluun päässyt.
Kuulostaa ehkä ufojutulta, mutta mä uskon että universumi tuo kyllä mun eteen asiat jotka on tarkoitettu ja sivuuttaa asiat joita ei ollut mulle tarkoitettu.
Ja ymmärrän sen nyt, en mä loppujenlopuksi halunnutkaan olla lentoemo tai matkaopas. Liian kliseitä juttuja... Mä haluan maapallolta oikeita asioita, en mitään turisti skeidaa.
Tässä kuussa siis annan universumin valita, ja haen muutamiin todella erikoisiin ja edellisistä poikkeeviin aloihin, jotka jollain erikoisella miellyttävällä tavalla kiinnostaa mua.
Ja lähden sokkona kohti tuntematonta mukavuusalueen ohi, ehkä se avaa mulle niitä tarvittavia ovia eteenpäin?

Työnhaun lopetin jo suosiolla. Kesä tulee kohta, mä häivyn niiltä sijoilta reissaamaan.
Käyn ainakin kreikassa, ellen jopa viivy pidempään. Riippuu aikalailla tosta toisesta haaveesta, eli miehestä johon mä jäin roikkumaan perkele sentäs, vaikka mun piti olla sinkkuna 10 vuotta !
Suomea reissaan ja aijon toteuttaa ne vaellus suunnitelmat tänä kesänä, mistä viimekesänä sain pienen maistiaisen.
Kesällä on ihan hittona duunia ympäriämpäri niin turhaako sitä enään muutaman kuukauden takia etsimään mitään ''vakavaa''. ja jos hyvin käy, mä oon elokuussa jo koulun penkillä.
Nyt mää vaan syön kynsiä ja teen niitä hommia mitä keikkafirmat tarjoaa ja koitan saada perusasiat kondikseen ja valmiuteen.
Tää vuos tulee olemaan mulla se kaiken uus alku, mä oon vaan päättänyt sen.
Alotin sen jo sievästi skippaamalla maltan reissun keväämmälle, ja maksamalla laskupinoa alas niin että oikeen tekee pahaa se loppukuukauden käpyjen syöminen.

Some on tunnelman lamauttaja, joten mä päätin nyt vaan jättää katsomatta niiden tyyppien jutut, joilta se kateus ja ärsytys mun arkeen joka aamu pomppaa.
Yrittää ajatella että mun hetki on vielä. Joku päivä mä elän sitä unelmaani. Tavalla tai toisella piste.
Täyskeskittyminen itseeni ja mun haaveisiin on huomattavasti helpompaa ilman katkeruutta.
Koska mun mieli toimii about näin '' muut tekee tolleen, mäki haluun. Mäki teen'' ja sit mä tosiaan teen, päättömästí ja totean että koko homma meni aivan päin puita sen takia että mun oli pakko tehdä jotain vaan ilman sen kummempia valmiuksia, vaan koska halusin mun elämästä väkisin tietynlaista.
Selkosuomella = Pienistä rahoistani lähden matkalle seuraavana päivänä, oon koko matkan peeaa, aivan kusessa kaikkialla ja kaikki menee perseelleen. Soitan äitelle , vingun rahaa lainaksi ja pakenen suomeen / kotiin.
Niin, normaali ihminen säästää ja lähtee kun on valmiudet siihen. AIkaa , rahaa suunnitelma.
Mutta pakko myöntää, mä en kadu yhtäkään reissua. Vaan päin vastoin, uskomattomia muistoja !!
Edelleen aijon jatkaa spontaanisti reissailua, mutta järki päässä ja homma hallussa, samalla valmistellen mulle tapahtumarikasta ja unelmieni tulevaisuutta. Eikai se ole sen vaikeampaa?
Kysyy yksi epätietoinen hervannasta....

Kaikista tärkein sääntö ja opetus multa mulle ja muille on kuitenkin se, että tärkeintä on pitää oma keho ja mieli hyvinvoivana. Vaan hyvinvoina ihminen kykenee asioihin.
Ja just sitä mä teen tän luppoajan. Luen, liikun ulkona, syön hyvin, opettelen soittamaan kitaraa..pianoa... viulua (heti kun on varaa, viulutunnit on kalliita !), laulan, maalaan, nään kavereita (mitä pystyn), pohdin, joogaan (opettelen), syön tosi paljon makeisia, katon elokuvia, dokumentteja, selaan erilaisia ammatteja, etin myös satunnaisesti osa aikaisia töitä, muistelen kreikan kieltä, näytän hullulta hymyillessäni puille keskellä hervantaa ( oikeesti tuijottelin kaunista talitinttiä puunoksalla), kävelen polun sijasta umpimettässä vaan että voisin tuntea sen ison puhalluksen sitä vapautta ja tunnetta jota mä aina etsin.
Rakastan mun koiraa, opetan sille uusia juttuja. Koitan piristää senkin masentunutta arkea...
Pusutan mun ukkelia vaan koska se on niin kauhean ihanaa ja koko ukkeli on kokonaisuudessa vaan niin syötävän sulonen saalis. Lässytän sille kun koiralle.... Se ei oo kauheen innoissaan siitä lässytyksestä, vaan nostaa kulmiaan ja hymyilee ja kattoo mua kun mun päästä kasvais hernepalko, tai jotain..?

No mutta tässähän niitä tuli jos jonkinmoinen lista, asioita joita vaan täytyisi elämässä arvostaa. Pieniä asioita. Eikai se niin kurjaa ole sitä pientä vaihetta elämästä vaan sopeutua siihen että aina ei voi vaan elää täysillä, kun se valitettavasti vaatii aikaa ja rahaa... Ja kaikki tietää että harvemmin on niitä molempia, ainakaan just heti.

Elämänhalua, sitä mulla on aivan hittona liikaa !

Mutta kyllä se siitä tasottuu. Huomenna etsin kaupan josta saan koiralle minisukset, opetan siitä vetokoiran. Aivan liian kivaa 😅 Mulla on huomenna kanssa urheiluhieronta..... yeah.
Huomenna on myös sappeen kymppitiistai, mä meen sinne vaikka kävellen !! Pakko päästä laskettelemaan 😎 Tällasille pienituloisellekkin kerrankin mahdollisuus kivaan tekemiseen.

Tsemppia muille arkeen ja elämään. Muistakaa tehdä jokaisesta päivästä omalla asenteella ja tekemisellä elämisen arvoinen, nauttikaa pienistä asioista ja keskittykää tulevaisuuteen.
Älkää antako kateuden lannistaa , vaan rohkaista !
Jokainen saavuttaa unelma elämänsä halutessaan ja oikealla ajalla ja hetkellä.
Kiitos ja kumarrus


T. Buddha 2.

Eksoottinen hedelmä ilta

Tsau,

Päätettiin Tildan kanssa pistää sipsi/dippi ilta uuteen uskoon ja ostettiin eksoottiaia hedelmiä.

Lautaselle kerääntyi : passion,  kookos, kvitteni,  karambola, papaija,  sharon ja kookos maito.

Tehtiin video meidän reaktioista ja mielipiteistä.

                                      https://www.youtube.com/watch?v=SKgdtX0KL5U

Muutama julkaisematon kuva tarinoineen

Muistelu kun on aina mukavaa. Ketuttaa kyllä kovasti tajuta miten 80% mun kuvista on kadonnut bittiavaruuteen, vaikka mä tietääkseni latasin kaikki google driveen ennen puhelimesta poistamista..?
Mutta, tässäpä muutama reissukuva tarinoiden kera.

    Tämä foto ei sinällään liity muihin millään lailla, mutta kun tuli vastaan niin oli pakko poimia mukaan 👀

Päätettiin lähteä broidin kanssa viettään sisko veli aikaa .. en ole kyllä yhtään varma paikasta, mutta taisi olla nurmijärvellä, kai. Oli kaikinpuolin erikoinen reissu... Ideana oli kalastaa, mutta sen sijasta jahdattiin koiraa kiinni, joka ärsytti hyppimällä jatkuvasti onkiin kiinni.... 😅

Broidilla meni lopulta hermot, joten jätti ongen siihen kivien päälle ja tuli auttamana mua koiran kiinni saamisessa.... Oli muuten sellanen prosessi se... Tuo musta olento vietti kyllä loppuillan puussa kiinni.

Kun saatiin se koira kiinni, hokattiin se onki ! No mitäpämitäpä, siellä oli kala nappassut matosesta meidän ollessa muualla ja roikkui sielä koukussa edelleen 😅 Aloin kiljumaan veljelle että '' tuus nykäsee onkea, sulla on kala kiinni !! '' ja samalla hetkellä kuului räps ja siim katkesi... Sinne meni kala , siima , mato ja koukku 😢

Tällä reissulla me käytännössä ylläpidettiin tulta kokoajan, heitettiin talviturkit (toukokuu) ja naurettiin auton katolla selin makuullen tuijotellen tähtiä, samalla kun radio huudatti täysillä suomalaisen popin legendoja. Aamu kuudelta ajettiin takas kotiin, koska SISKO oli aivan jäässä läpinäkyvän makuupussinsa kera , vaikka veli nukkui onnellisesti vieressä... Kyllä oli lapsi tohkeissaan.

    Lapin startti. Päivä 2. Oltiin nukuttu Oulun ABC:n parkkipaikalla muutama tunti. Ajettiin läpi yön, joten päästiin vasta seiskan aikaan nukkumaan. Vedettiin ''iltapalaksi'' abc:n aamupalat 😌
Olin tokaa päivää tuntemattoman miehen kanssa reissussa, jakamassa tätä punaista VW caravelleä.
Kummallinen muukalainen, puhu vähän ja tutki ympäristöään aivan hemmetisti. Ihan kun sillä olisi joku ylimääräinen , muilta ihmisiltä puuttuva aisti.
Se antoi mulle ensimmäisenä yönä jo kunnian nukkua ''alakerrassa'' sängyssä, kun itse mahduttautui pieneen 1m x 1 m koirankoppiin tonne ''ylös''. Muutama tunti taidettiin vetää, kunnes herättiin kuumuuteen
Eksyttiin tai en tiedä eksyttiinkö vai oliko tämä muukalainen jo tietoinen tästä tapahtumasta, mutta kuitenkin eksyttiin VW meettiin , leirintä alueelle jonnekkin päin oulua. Ihana hetki, soitin autosta hippi matka musiikkia, nautin kaikesta siitä mitä ympärilläni tapahtui. Olin niin hemmetin onnellinen ja vapaa. Täälä taisin nauttia suihkusta ja hampaiden pesustakin.

 

Mikä ihme sai mut muokkaamaan tän kuvan tollaseksi? Mitä ihmettä mä olen ajatellut , jos mä olen tosissani kuvitellut tän muokkauksen jotenkin hienoksi ja taiteelliseksi.

Näyttää kyllä valitettavasti enemmän siltä kuin hirvikärpänen olisi kakkantanut mun kameran päälle ja levitellyt sitä siinä... 👎

Kuitenkin, tää oli muistaakseni yheltä tieltä... öö.. täytyy ihan kysyä. Nellimin tieltä Ivalosta itään kuulemma.

Oltiin sellasella lammella missä oli bonsai puu. Tai siltä se näytti 😆 Vesi oli niin kristallin kirkasta, että mä taisin sillon juoda elämäni ensimmäiset vedet luonnosta. 

Tuo muukalainen veteli ihan onnessaan sitä hyvänmakuista vettä kun mä tutkin sitä pulloa ja mietin että juonko tota oikeasti.

Kaupunkilaistyttö sanan kuultua naukkasin ihan kunnon kulauksen sitä jääkylmää lampi vettä, enkä enään koskaan väittänyt kraanavettä paremmaksi. 

Loppu reissu juotiin pelkästään lapin antimia, kerran jopa sellaista mikä suorastaan tulvi hyttysenpoikasia... Se oli ehkä jo hieman epämiellyttävää.

Lammelta palatessaan nähtin pari poroa jolkottelemassa kohti, jäätiin auton syrjään hiljaa seisoskelemaan, josko eivät tajuaisi meitä ja jolkottelisivat aivan vierestä. 

Meidän harmiksemme ne kuitenkin tajusivat ja jatkoivat matkaa.

    Tämänkään paikan sijainnista en ole yhtään varma... Mutta jos muisti ei täysin petä, niin äitini kysyi sijaintia ja vastasin '' jossain sodankylän mettissä''.
Ajettiin jonnekkin kuukkulalle ja mää lähdin seikkaileen kallioille, lopulta tää jo pikkuhiljaa tutuksi tullut kummajainen alkoi muuttumaan tutuksi ja kiipesi mun kanssa tänne.
Apina puussa oli ehdottomasti mun lempihetkiä, varsinkin kun kehdattiin kyseenalaistaa osaanko kiivetä puuhun.... no kuules poika, mitähän mä tein koko lapsuuteni kun muut leikki leegoilla 😅

    Pyhä-Luoston kansallispuisto illalla. Ja jotta kielletyillä alueilla olisi mukavampi kiipeillä, mukana kulki muovinen evergreenin luomu punkku. 

Hetken kesti kiipeillä tuon lätäkön oikealle puolelle , mutta me käytiin juomassa viinit pyhä kasteen vesiputouksen alla, sekä tietenkin juotiin vatsat täyteen tätä raikasta vettä suoraan putouksesta , niin ja pullotettiin sitä matkallekkin mukaan.

Fiilis oli aivan loistava, kunnes hyttyset alkoi hämärän tullen syömään mua elävältä ja vessahätä yllätti. Mulla oli käynnissä se kuuluisa punainen viikko ja varmaan jokainen nainen ymmärtää sen tuskan kun.. noh, housut alkaa myös värjääntyä ja silloin vessaksi ei kelpaa luonnon vessa !!😂

Vaikka kuinka juoksin , niin lopulta oli vaan lainattava luonnon vessaa ja lähteen antimia.... Haluatteko kuulla lisää? NO ette varmaan. Joten jätän tämän vain tähän....

   Sama '' joku sodankylän mettä''. Koikkelehdin reunalla ja pidin puusta? kiinni.
Tsekatkaa toi luonnon muokkaama hippitukka 😆 Hiton kuuma itseasiassa... vaikka itse sanonkin.
Tällä reissulla lopetin hiusten pesun, oli muuten tosi nihkeetä alkuun. Kun olis öljyllä valellut kirpuille kotia.
Mutta nyt olen onnellisesti pessyt tukkaani viimiset puoli vuotta VAIN yhden (1) ainoan kerran viikossa. Enään se ei rasvotu , vaan elää, hengittää ja on erittäin hyvässä kunnossa.

Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemia iltapäivästä. Aivan mahtava reitti kävellä.

Se samainen VW meetti oulussa, Kävin vähän tutkimassa minkälaisia kapistuksia sieltä oikeen sitten löytyykään. Näistä tykkäsin!

   SAVONRANTA ! Koira taas sai mut raivon partaalle, joten jätin sen mökille ja lähdin soutuveneellä pieneen saareen murtosaaren vieressä.
Hauskinta oli että puolessa välissä järveä huomasin että vene vuotaa pohjasta aivan järjettömästi!! Joten sain soutaa ja kolata vettä vuoronperään ja vene kulki pyörien miten sattuu...
Täälä tein elämäni ensimmäisen avotulen ihan itse.Kiva pieni notski siitä syttyi ja sai makkaratkin paistettua. Siellä mä nautiskelin kotimaan maisemista ja vesku loiri soi matka kaijuttimmista.
Mulla ei ollut lamppua mukana, joten soudin kuun valossa takaisin , samalla kolaten jo puoliksi uponnutta soutuvenettä. Onneksi isä ja veli olivat rannalla vastassa ja osoittivat suurta fikkarin valoa, jotta näin minne soutaa.

 Hossan kansallispuistossa oli Suomen luonto päivän juhla sekä Suomi 100 juhlat.
Mies ja naiskuoro , sekä yhteislauluja. Lopuksi kokoonnuttiin yhdessä laavupaikalle makkaranpaistoon ja yhteislauluihin.
Me seurailtiin vierestä ja poistuttiin hetken päästä paikalta, koska oli tarkoitus jatkaa matkaa samaisena päivänä.

Aamupalaa jossakin sodankylän pikku kahvion vieressä. Napattiin sieltä aamukahvit ja tämä tutuksi tullut muukalainen kävi poimimassa  tuoreita mustikita ateriaan. Oli muuten todellista herkkua tämä, saisimpa joka päivä samanlaisen aamiaisen !
Tuona aamuna olin täynnä paukamia, sekä auton ikkuna oikeen kuhisi polttiaisia ! Oltiin vahingossa jätetty ikkuna yöksi auki... jippiiii.

Hauen kieli oli vihreä, joten muukalainen päätti heittää sen pusikkoon !!
No minä jokaisen eläimen suojelia juoksin sitten etsimään tätä kalaa, jotta voisin pelastaa sen.
Se oli niin hyvin maastoutunut, että viimehetkellä löysin sen. Enkä uskaltanut ottaa sitä edes kädellä..... Muukalainen ohjasi sen sitten käskystäni paremmille vesille, siis oikeasti, ei tainnuttanut, van ohjasi sen kohtaan josta se pääsi uimaan (toivottavasti) takaisin veteen.


Muutama kuva ja muistelo tällä kertaa, joskus enempi. Kiitos ja kumarrus blogspot, mukavaa kirjotella sinulle.
Nyt taas uistan että kesä ,upea elämä retket , reissut ja hetket ovat taas tulossa ! 

Amatööri terapian tarpeessa

Terve,

Kävin tossa lainaamassa kirjan nimeltään '' Metsäkansan tarina - Kimmo Ohtonen''.
Alotin eilen illalla lukemaan sitä ja jäin samantien koukkuun. Oikein mukava kirja.
Kirjassa muisteltiin ''lapsuuden metsiä'' ja päätin sitten itsekkin että lähden huomenna tutkimaan tätä ajatusta siitä onko luonto tosiaan muuttunut lapsuusajoilta, vai enkö vaan osaa huomioida asioita enään samalla tavalla kuin ennen.

No, empä pahemmin ehtinyt asiaa tutkiskella. Kruisailin tovin ja yritin kokoajan etsiä jotain uutta paikkaa mihin mennä, mutta onnettomana maastokartan lukijana totesin että jätän tämän etsiskelyn paremmalle ajalle tai parempiin käsiin :D
Suunnistin siis tuttuun paikkaan.  Ajatuksena oli mukava kävelylenkki, ensimmäinen kerta talvella kun olen laavulla valosan aikaan.. Laitan tulet , nappaan kirjan ja annan kahvin kiehua rauhakseen tulella. Tutkiskelen ympäristöä ja rentoudun ennen työ yötä.

NO eihän se TIETENKÄÄN mennyt nappiin taaskaan. Kädet verillä haloin halkoja ja vuolin kiehisiä sellaset kaksi mahtavaa tuntia tuloksetta. Tein niin tai näin , niin aina väärinpäin. Tosin ilman (kadonnutta) puukkoa aika toivottoman surkea yritys vuolla mini kirveellä..
En saanut säälittävä syttymään edes yhtä hemmetin nuotiota , joita mun esi-isät on kautta aikojen tuolla sytytelleet ja vielä ilman sytkäriä. Miten epätoivoinen voi nykyihminen olla.
Mulla meni sitten hermot ja sain oikeen vuosisadan itkupotku kohtauksen. Pommitin tekstareilla ainoota ihmistä joka jaksaa vielä kattella mua kaiken kiukuttelun ja valituksen keskellä.
Että joo, mä olen oikeesti aika hankala tapaus.... Toinen on niin kiltti ja rauhallinen ja tekee kaiken oikein ja silti mä vaan narisen ja kiukuttelen sille kaikesta. Hemmetti, pitää olla aika kultanen ja hermot omaava tyyppi kun hengaa mun kanssa.
Mutta asiasta taas asiaan. Miten mä voin muka saada kohtauksen siitä että en saa nuotiota syttymään. NO HELPOSTI.

Minäpä kerron.....

Okei, mä olen tosi tempperamenttinen ja impulsiivinen ihminen muutenkin.. mutta...
Mulla on myös ollut tosi pitkään se ''kuka minä olen ja mistä minä tykkään '' homma kateissa.
Oon ollut aivan saakelin kummallinen bimbo, ihan saakelin oudoissa suhteissa ja omannut ihan saakelin oudon tuttavapiirin ja elämäntavat.
Aina mä olen tykännyt retkeillä ja telttailla, mutta empä olis kyllä hemmetti uskonut että löydän itseni tammikuun räntäsateen, loskan ja jään keskeltä ihmettelemässä puita.
No mä aloin jo vuosia sitten hoksaamaan miten paljon kaipaankaan niitä asioita, jota tuli lapsena iskän kanssa toisinan tehtyä. Kesät telttailtiin ja kiipeiltiin savonrannan kalliot läpi ja seikkailtiin.
Vuos 2017 vaan muutti kaiken, kun universumi irrotti mut siitä elämästä ja suhteesta mihin mä en todellakaan kuulunut ja näytti mulle mitä kaikkea hemmetin siistiä maailmasta löytyykään.
Salin ja peilitakapuoli selfieiten sijasta mä aloinkin nauttimaan ulkoilusta , seikkailuista ja eräelämästä.
Ja kun elokuussa sain opettajaksi elämääni juurikin ihmisen , joka omistautui luonnolle ja tiesi siitä lähes kaiken, tajusin sen kanssa oppien ja kulkien, että mä olin löytänyt yhden kadonneen palasen itsestäni.
Miten musta muuttui niin täydellisen totaalisen erilainen ihminen kun kävelin metsän porteista sisään kun kokonaiseen uuteen maailmaan. Mä olisin halunnut olla siellä kokoajan.
Se täydellinen vakaus ja rauhallisuus mun päänsisällä, se energia , happi ja yhteisöllisyys elävän luonnon kanssa , joka tarjosi mulle kaiken mitä eläväinen voi kaivata.
Terapiaa, ihan totaalista terapiaa. Tällain ptsd:n ja paniikkihäiriön kanssa taistelleena niin ehdottomasti paras apu ja lääke mitä tiedän. Suosittelen edes kokeilemaan.
Pahinkin uniongelmainen nukahti hetkessä illalla, kun oli saanut päivän elää siellä toisessa maailmassa. Mä en olisi todellakaan uskonut että mä löytäisin mun lempi harrastuksen ihan tosta ulko oven toiselta puolelta ja vielä täysin ilmaisen.

Että kyllä, jos en saa nuotiota syttymään, se on mulle todellakin ei ehkä maailman, mutta sen päivän loppu. Koska mä en pysty rauhoittamaan ja avartamaan mun mieltä ja kehoa lempitouhujen parissa.

Mun ongelmana on ehkä myös ihan se, että mä en vaan osaa antaa periksi. Jos mulla on ajatus jostain niin mä haluan että se toteutuu ja onnistuu.
No, koira on ainakin väsytetty niin malttaa taas olla yön yksin, eikä sekoile ympäriinsä levottomana. Se on yhtä aktiivinen kun mäkin... eikä se malta yhtään olla vaan ihan.. paikallaaan.

Kuulemma Jennillä on edessä ''kuinka kasata nuotio oikein''- kurssi. :D
Nyt mää lähren valmistautuun duuniin, mitä mulla ei somekansan mukaan kyllä edes ole.

Helmikuun suunnitelmat on ainakin ähtärin eläinpuisto ja sappeen laskettelueissu !
Toiveena olisi kanssa seuraavasta palkasta ostaa jonkin sortin järkkäri, jotta pääsisin vähän laadukkaammin ikuistamaan hetkiä kuviksi ja saattaisin jopa innostua moisesta ihan tosissaan.
Olisi varmaan mukavempi tännekkin kirjotella ihan kuvien kera.. Kännykällä en viitsi edes kuvailla. phyi. Mun puhelimella kuvailu on aivan yhtä tyhjän kanssa, koko näyttö tuhansien pirstaleina niin edestä kuin takaa ja vaikka kamera edelleen toimii, laatu vastaa ikivanhoja trikkikuvaa.

Olin jo hetken tyynen rauhallinen tätä kirjottaessani, niin mitäs mitäs. Pitihän kylpytakin reunan sitten humpsauttaa litran luomumaito tölkki suoraan matolle !!!! Ja mää dorka jäin viä kummastelemaan että mitä justiin tapahtui, ennenkun tajusin nostaa sen pystyyn. Rip maito , lattia ja jennin ennen töitä rentoutumis yritys.

Ny mää meen luuttuun lattiaa....
Kuullaan, heippa.

(hyvä muisto kesältä)

JENNI IS BACK

Terve kansalaiset.

Muutama toveri tuossa muutamaan otteeseen on koittanut yllyttää mua perustamaan blogia....
Mä nyt sitten perustin sellaisen.... erikoinen idea siinä mielessä että kaikki blogetukset, tubetukset vai mitä nää ny on , ni ei kyllä kiinnosta mua pätkääkään.

En tiedä oisko syynä se pinnallisuus niissä me myself and I , kind of ''lifestyleblogeissa'',
paskat faktat jossain '' #metooo, muakin koulukiusattiin ja ahdisteltiin'' sääli blokeissa
,  vai ne  tekemällä väännetyt matkablogit ''parasta teneriffalla''.

Joo pahoittelut suorasanaisuudestani, mutta tällanen mä oon, ja tollaset kategoriat ei vaan mun elämässä KI.

Eli perustetaan vaan blogi , päästetaan facen ''äitylit ja mufasat'' kansa oikeen provosoitumaan.
Jos et tiedä kyseisiä ryhmiä, hyvä. Olen todennut facebookin muutenkin aika turhaksi paikaksi.
Musta on vaan niin mukavaa päivitellä sinne ''päiväkirjaa'' , joita on aina myöhemmin mukava selailla. Kuvatkin pysyy kivasti tallessa facen bittivaruudessa.. :)

Armahdetaan facebook kansa ja alan kirjottamaan tänne kaiken mieleen pomppivan skeidan mun elämästä ja niitä keitä se kiinnostaa ihan joko huvin tai turhuuden vuoksi, niin saapi liittyä seuraamaan. 
Koska onhan se ihan sairaan hauska ja ihmeellinen asia, että ''tämän näköinen meikkipelle'' omistaa ihan oikeankin elämän. 
Mä kirjotan tänne enimmäkseen mun arjen kohelluksia, tarinoita ,ulkomaanreissuja ja mettäreissua. Enkä ees enimmäkseen vaan ainoastaan....

Koska vaikka kaikki somen jumalat aina luuleekin , niin mä en meikkaa päivittäin, en ole leikellyt enkä täytellyt itseäni mistään kohtaan. Mun keho on 100% aitoa kamaa, niin ja tukkakin on ihan oman värinen.

Valitettavasti mulla on vaan tarjota mun verille syödyt (aivan karseen rumat) sormet ja kynnet, atooppinen iho ja takkutukka minkä oon saksinut viimeks itse jollain halppis keittiösaksilla  peilin kautta.... NIin ja taisin mä harjata ja pestä sen eilen ekaa kertaa viikkoon... Alko oleen se takkupallo melkeen harakanpesän kokoinen nääs.. Sitten mä sankari halusin avitusta mun kuivaan päänahkaan ja tungin sinne rapsiöljyä. Ihmettelin sitten tukkaa harjatessa miten mun tukka oli taas ''rasvanen''... Kirjaimellisesti. EI kai siinä sen kummempia sitten. 

Eli joo, tervetuloa jennin pintaliitoblogiin. Koodilla JENNIJULIEE saatte jokapaikasta -10% alen. Kanattaa kokeilla.

AI kauheeta mitä patoumia, hyppään aiheesta takasin mun omaan elämään.. Mutta kuten näätte, mä en kirjottele mun blogeja kirjakielellä tai sivistyneesti , vaan just mun omalla tyylillä tiedostaen että teen sen niin, koska haluan. Ja koska voin. Kauheen uhmaikäsen teikin käytöstä jestas.
Niin no asiasta taas kukkapurkiin , tänne mä ajattelin kirjoitella mun reissuista, niitä kovin kyseenalaistetaan ja ihmetellään niin miksipä en voisi alka apitää omaa muistoblogia tänne , mistä voisin sitten aina muistella mun mahtavia toilailuja.

Kesä 2017 oli aivan uskomaton.  
Avoero, vapaus , kasapäin festareita ja reissuja ! 
Tää teksti olisi loputon jos listaisin kaikki, onneks voitte halutessanne kurkkista instagrammista : Jennijuliee

Kreikassa toukokuu, eka asia mitä halusin eron jälkeen tehdä oli palata ''kielletylle '' saarelle , eli toiseen kotiin kattoon kavereita.
Kiipesin siellä saaren isoimmalle vuorelle, siinä kesti päivä.
Ja sitten kavuttiin Navigio Beachin yläkatsomoon, siinäkin taisi mennä päivä.



Israelissa kävin elokuussa oikeen viidentähden luxuslomalla ystäväni kanssa. 

Siellä eleltiin fiinisti, ajeltiin hienoilla autoilla ja syötiin paremmin kuin hyvin. 
Harmi että jerusalem jäi kokematta...


 




Sekä päätin kesän elokun lopussa uskomattomaan lapin reissuun liftaten, saaden siinä myös ehdottomasti parhaan kaverin elämääni, joka sitten opetti mulle vähän todellista elämää ja vei aina vaan toisiaan mahtavempiin mestoihin nauttimaan luonnosta ja vapaudesta. YEAH.
Jos voisin kuvailla mun elämäni parhaimpia hetkiä , tää reissu olisi ehdottomasti yksi niistä. 

Suunnitelmana oli siis lähte jonkun kimppakyyti äijän kyydissä karhun kierrokselle, olla siellä 4 pvää ja lähteä takaisin etelään. Lopulta me reissattiin kimpassa 2.5 viikkoa ympäri lappia ja suomea caravellellä , haikattiin siellä ja täällä, kierrettiin kansallispuistoja ... Niin ja kävin mä sielä karhunkierroksellakin pyörähtääs, kunnes koira karkas jonkun vaeltajan perässä rukalle ja jouduin lähteen hakee sitä takas. Liftasin sitten koira kanssa 100km hossaan. Oliha se oikeen todellisen wanderlustin haave elämää, mä en edes kiukutellut vaikka jouduin odottamaan viimistä kyytiä perämetsätiellä jossain 34 km hossasta.. pohjoseen. Tais neljän tunnin aikana mennä just kolme autoa ohitte kunnes päästiin kyytiin. Ja mää vaan naureskelin koivunoksa suussa maaten koira tyynynäni,  että täytyykö meidän majottua tähän tielle vai päästääänkö me joskus perille. Samaan aikaan joku hirvi kävi morjestaa sieltä pikku matkan päästä. Jänskä tilanne.

Syyskuun halusin omistaa mun tärkeälle intohimolle ja harrastukselle. Eli hevosille ja ratsastukselle. Lähdin kuukaudeksi ranskaan (2h pariisista etelään) ja työkseni hoidin tallin ja ratsastin miljoona arabeilla. Oli upeeta.
Kohokohtana oli ehkä kaverin haku lentokentältä... Kaikki meni niin totaalisesti päin persettä, että me nukuttiin pahvinpalan päällä hyytävän kylmässä, jossain ranskan maaseudun pikkukylässä odottamassa junaa... 
NO ei siinä, pariisi road trip korvasi kaiken ja käytiin eiffelissäkin !




En saanut kylliksi ja jatkoin siitä rekan kyydissä vielä omatoimisesti lappiin marraskuussa. Kävin koheltamassa sodankylän autiotuvilla ja liftasin itteni saariselälle. Oli niin mahottoman mahtava reissu, näin jälkeenpäin ajatellen. Vaikka silloin ei paljoa naurattanut, kun eksyin luoston sysimettän suoalueelle, enkä vaan löytänyt tupaa mistään. Draama oli niin järkyttävää, että varmasti karkotin jokaikisen elävän olennon ympäriltäni..... EI siinä, tekemällä oppii :D


Kesä 2018 tulee olemaan niin villi ja reissuntäyteinen, että jos ulkomaanmatkailu ja erämaa elämä kiinnostaa , niin pysykää kuulolla.  Sitä saattaa jännästi löytää itsensä myös rakastuneena tähän elämäntyyliin, missä en nuoremana koskaan kuvitellut viihtyväni. Ihanat sääskit ja hirvikärpäset teltassa <33

No, mä kirjottaisin kirjan jos avaisin kaiken mun elämästä ja itsestäni tähän alkuun joten jätän tämän sekoilun vaan tähän.... ehkä tässä sai vähän alkumakua muhun ja mun elämäntyyliin.





Mitäs tänäään ?
No eipä mitään, tätä työttömän unelma arkea tässä ja..
No helmikuussa alkaa jokapäiväinen raataminen, joten nautitahan tästä vielä.  Oon mä ollut kaks viikonloppua (vou) jo peräkkäin töissä.
Tänään oli taas tää tyypillinen '' herään kahdeksalta, haen tokmannista minisuksset ja lähden koiran perässä hiihtäen kirskaanniemen laavulle , oon sielä koko nätin talvipäivän ja teen sielä safkat.''
Joo aina sama laulu. Oikeesti mä nukuin 10.30 asti, köllittiin ukkelin kanssa varmaan puol yhteen saakka.  Sit se lähti duuniin ja mä jäin siivoo asuntoa. En käyny tokmannissa ja totesin kello kolme että on jo liian myöhä lähteä retkeileen ilman otsalamppua. Löhösin siis sohvalla, kävin kaupassa ja käyttään koiraa pihalla ,söin varmaan kolmesti makaroonilaatikkoa ja nyt kirjotan tätä. Ei oo oikeen nää ilta retkeilyt innostanut, mennyt kolme viimeistä reissua avan puihin....

Viikko sitten (kai?) mentiin kodalle koiran kanssa vähä juhlimaan. Ja loppujenlopuksi mä pidin laskuhumalassa ja krapulassa tulia yllä koko yön koska mun koira oli samperi aivan jäässä ja valesi kun heikkopäinen ympäri kotaa. Puhelimesta ja otsalampusta oli virta loppu, joten me rohkeat käveltiin kuudelta pilkko pimeässä pienen pienen säälittävän tuikkukynttilän varassa sysimettässä autolle. Mä kaatuilin sielä unettomana krapualassa ja koitin rauhotella sydäntä ettei se pysähtyis siitä kamalasta hakkaamisesta.

Siitten...  Käytiin tossa  viimeviikolla kanssa ettii yhtä meille uutta laavupaikkaa. Ajattelin että mä meen ihan puhelimen valolla vaan koska olin laiska enkä jaksanut käydä kaupan kautta ostaas otsalamppuun lisää paristoja... NO mitäs mitäs !!! Nykyajan mahtavat puhelimet ja niiden akut ei kyllä paljoa mieti missä kohtaa päättää vetää virrat kiinni. 49 % akkua oikeesti ja mun puhelin sano vamoooos. Jep, mulla iski oikeesti vähän paniikki, kun oltiin dogin kanssa just siinä keskellä mettää nousemassa kallionreunaa ylös, enkä mä todellakaan hahmottanut mun tuloreittiä ! Ja sitten tää sankari koira päättää alkaan haukkumaan ja murisemaan sinne pimeyteen... jesjes, kertoisitko mullekkin mitä sielä on. jooko ?

Vaikka ei sielä mettässä pitäisi mitään pelättävää olla, niin ihmismieli on tosi kurja kun menettää yhden aisteista. Onneksi kuunvalo valaisi sitten sen verran että pystyin jäljittämään reittini takaisin hitaasti ja rauhassa. Tärkeintä noissa tilanteissa on pitää vaan pää selvänä , ei saa panikoida.

(kuva ei liity tilanteisiin)

Joo .. ja sitten tossa perjantaina ajateltiin taas että käydään autolla kattomassa yks kivan oloinen laavu ja kota sääksjärvellä, niin minä sankari onnistuin saamaan audin pohjasta kiinni mettätiellä. Ja TAAS oli se puhelimen laturi muualla kun sielä mukana ! Äkkiä voon viestiä kaikille ukoille ja akoille et tulkaahan hätiin , tulee hieman kylmä jos nää bensanlirut pääsee loppumaan. Tuli sieltä sitten ukkeli kavereineen jeesaamaan mut poies sieltä.... Kiltisti keittelin sitten hernekeittoni ihan kämpillä..

Mulle sattuu ja tapahtuu, aina.
Täytyy vähän paremmin suunnitella nytten seuraavaa reissua metsään noin koiran kannalta. Olis niin hitosti mukavia paikkoja mihin haluisin lähtee haikkaamaan ja naautiskelemaan mutta kun ei tuo raato pärjää sielä pakkasessa enään ja makuupussia on paha jakaa. Koitan varmaan saada mun kesäpussit lapista jotta voisin ne tunkea päällekkäin ja laittaa koiran niiden sisään nukkumaan.

Tulispa vaan kesä, mulla on ihan karsee talvimasennus... Mä oon aivan liian elämänhaluinen ja aktiivinen ihminen elämään tällasta synkkää arkea. Mä puhkean kukkaan auringon alla tien päällä. Vaikka nuo lumiset aurinkokelit on myös tosi mukavaa katseltavaa, niin piru se kylmyys tulee aina jostain takin kolosesta kiusaamaan.

Mä en tullut tänne miellyttää ketään, muita paitsi niitä samanhenkisiä tyyppejä jotka osaa nauraa tälle mun provosoivan mustalle huumorille ja nauttia siitä miten mukavaa on olla ihan vaan oma mahtava itsensä.
Mä tulin kirjottaa tätä itelleni ja jakamaan sen halukkaiden kanssa. 
Koska onhan tää niimbirun terapeuttista. Tekee hyvää muistella, että ei se elämä aina ole tällasta talven ja arjen antamaa kurjuutta. Se on vaan välillä sellasta. Ihan kaikilla.

Mä kirjotan tänne sitten sitämukaan kun tapahtuu jotain jänskää, ny mää lähren touhuun jotain, morjenttes.

Loving memory of Zakyntos 2015

Heips !

Tosiaan, lupasin kertoa vähän että miten mun Zakynthoksen reissu saarella sitten jatkui ja päättyi. Niin kiitos , hyvin.
Mun viimisin postaus saarelta lost in paradise oli aika dramaattinen, syy siihen oli että mä olin sillon tosi hankalassa tilanteessa. Multa lähti kämppä ja duuni alta ja mä oin tosi paineissa ja stressissä silloin.
Asunto multa lähti alta koska adoptoin kaksi kulkukoiraa ja ne remontoi koko asunnon ja ulvoi aamusta iltaa. Kreikassa ei muutenkaan katota hyvällä eläimiä sisällä. Eikä mun talonyhtiössä ymmärretty kulkukoiraa sisällä tai sitä että ongelmakoirina ne tarvitsee aikansa tottua sisälle.
Duuni multa lähti alta kun IKA, (eli sellainen järjestö joka vahti että työntekijät on laillisesti töissä) alkoi tekemään tarkastuksia ja mulla ei ollut silloin papereita. Niissä oli järkyttävä venkslaus kun mä en teinnyt niistä mitään, olin nuori ja toisesta maasta. Piti hakea suomesta lupia käännettynä kreikaksi ja vaikka mitä..
No ne ehti sitten löytää siihen paperillisen töihin mun säätäessä papereita. No mercy :D

Mutta mä löysin kyllä sitten pari viikkoa sen jälkeen toisen työpaikan ja asunnon jossa mun pomolla oli aikaa säätää mun kanssa papereita ja ottaa mut tosissaan sinne duuniin.
Muutin sitten toiseen kaupunkiin, sellaseen '' little las vegas'' bile kaupunkiin laganasiin, joka oli täynnä clubeja ja rafloja ja näytti kirjaimellisesti Las Vegasilta. Baarit oli sellasia mielikuvituksellisen näköisiä ja niin mega paljon valoja, että koko kilometrin pietuinen päätie oli yhtä baaia, spotti valoa ja musiikkia. Ihmisiä oli kun muurahaispesässä !
Mä enkauuheesti fiilannut sitä paikkaa. Siellä oli kiva käydä välillä bilettämässä, mutta asumis sijaintina ei yhtään kiva. Kauhea meteli ja härdelli vuorokauden ympäri.

Se mikä pelasti mun loppu reissun, oli mun ystävä, joka vei mut esiteltäväksi mun tulevalle pomolle, ja mun pomo joka otti mut vastaan kun oltais tunnettu aina ! Hän antoi mulle töitä, asunnon, hyvää palkkaa ja mahdollisuuden elää ja kokea. Vei mua paikoista toiseen, tutustutti mua muihin ihmisiin ja vei mut ratsastamaan tuttavansa tilalle.
Me käytiin ratsastamassa, ja se päivä muutti mun reissun. Tilan omistajat oli niin vakuuttuneita mun hevosen käsittelytaidoista ja musta ihmisenä, että ne tarjos mulle päivä töitä sieltä.
Mä elin mun unelmaa. Vaikka mä olin yön töissä, mä nappasin sen päivän jälkeen joka aamu kello 11.00 pyörän, pyöräilin parikymmentä minuuttia tilalle ja vietin siellä iltaan saakka,
Mä vedin about kuusi tuntia päivässä turisteile ratsastusretkiä kallioille , hiekkarannoille... Opetin kokemattomia ja kokeneisen kanssa kisattiin rannalla niin kovaa kun hevosista lähti ! Ja ne hevoset rakasti sitä, ne kuohui energiaa ja intoa.   

Yksi päivä tilalle tuotiin yksi ongelma tamma. Se oli viiden vuoden ikään asti seissyt liekassa jonkun vanhan miehen pihalla yksin.
Tilan omistaja nimesi hevosen Jennin hevoseksi (Jenni's horse) ja sanoi mulle, että tästä jos teet hevosen vielä joskus, se on sun.
Ja mä tein, mä hankin siihen hevoseen lyhyessä ajassa niin kiven vahvan luottamuksen että..
Mä vietin kaiken ylimääräisen ajan sen hevosen kanssa, hoidin sitä ja liikutin sitä.
Vikana kuukautena ennenku se hevonen lähti ennenkuin ehdin hyvästellä, mä pääsinsen selkään. Ja olin ainoa ihminen koko maailmassa kuka pääsi sen eläimen selkään.
Mä loin siihen hevoseen niin suuren tunne siteen että sitä ei pysty kukaan täysin ymmärtämään.
Mutta se hevonen lähti samana kuukautena kun mä lähdin, koska sen kaviot ei koskaan parantunut (oli vanhan omistajan välinpitämättömyydestä ylikasvanut ja revennyt todella pahasti) Vuoltiin kaviot mutta se piti viedä laitumelle kasvattamaan vahvempaa kaviota.


^ Jennis horse

No mutta, hevosasioista sikseen. Jatkoin tilalla loppuun asti ja jatkoin duunissa.
Koin super paljon uutta, löysin hyviä ystäviä joiden kanssa vietin vapaa ajan. Päivät rannoilla, reissaten kohteita ja nähtävyyksiä, illat ja yöt töissä ja aamuyöt clubeilla.
Mä elin mun unelmaa täysin, mulla oli kaikki niin helkkarin hyvin että mä nykyäänkinn vietän iltoja viinin ja kreikkalaisen musiikin kera ja itken ja kaipaan mun toista kotia. Muistelen, hymyilen ja otan toisen lasin viiniä.

Syy miksi mä lähdin, oli ehkä ihan täysin siinä, että mulla iiski koti-ikävä.
Mä asuin mun poomom perheen ylimääräisessä huoneessa ja mun pomosta tuli tosi kontrolli friikki mua kohtaan. Se kiintyi muhun liikaa ja sai välillä kohtauksia että jättikin palkat maksamatta ja heitti porukkaa ulos sieltä raivopäissään. Lopulta pyöritettii sitä baaria kahdestaan, kun se oli kaikki muut potkinut pellolle. Se jeesas mut vaikeuksista, joten  tottakai halusin myös jeesata sitä takasin. mutta se meni liian ahdistavaksi. surkeeta palkkaa, tosi vähän vapaa aikaa ja kuuntelin sen raivoomista jatkuvasti asiasta kun asiasta. Lopulta mulla tuli sellanen fiilis että nyt taitaa olla se oikea aika älhteä kotiin.  Syksy lähestyi, oli kavereiden kanssa paljon suunnitelmia ja kotipuolesta kaipailtiin.
Mun piti palata koulun penkille ja suorittaa paljon asioita jotka jätin taakse Suomeen.

Kun mä lopulta palasin, olin ensimmäiset kaksi päivää fiiliksissä, sen jälkeen mä synkistyin täysin. Miks vittu mä palasin tänne? Mua ärsytti ja ahdisti ja halusin takasin. Koin että mä en kuulunut tänne enään millään tavalla. Mutta aina ei voi juosta vastuuta karkuun ja väillä on vaan pakko palata ja rauhoittua löytääkseen tasapainon ja tien tulevaisuuteen.
Mulla ei oisi kuitenkaan syksyn jälkeen ollut enään mitään Kreikassa. Kesäkausi olisi loppunut ja työt ohi.  Mun täytyy mennä kouluun ja opiskella lisää, jotta mä voin saada hyvän ammatin joka antaa mulle rahaa matkustaa ja löytää uusia mahtavia paikkoja, kokea uusia kivoja seikkailuja.
Että on mahdollisuus ottaa kaikki ilo irti siitä matkasta. Suomessa voi tehdä töitä, ulkomailla pitää nauttia. Koska mua harmitti superisti että mun loppu reissu oli pelkkää duunia ja nukkumista, enkä päässyt kokemaan juttuja jota mä halusin ihan sairaan paljon tehdä !
 Eli ajatellaan positiivisesti, jos mä en olisi palannut, mä en pääsisi kouluun parantamaan mun tulevaisuutta, mulla ei olisi töitä , ei ajo korttia, ei näitä uusia upeita ystäviä... ja mikä suurinta, mä en olis tavannut Rikua , enkä istuis kirjottamassa tätä tekstiä meidän yhteisestä kodista.

Mulla on myös vanhempi blogiteksti  Koti-ikävä niistä asioita mä kaipasin Suomessa ja ne mä saan kokea täällä Suomessa.

Mä kävin tammikuussa viikon reissulla Zakyntoksella ja oli niin siistiä käydä saarella kun turisti kausi on ohitte! Oli niin neitseellinen ja kaunis tunnelma. Oli ihana nähdä kavereita, muistella mennyttä kesää ja tehdä uusia muistoja.
Mutta tosiaan, mun reissu päättyi todella antoisasti ja onnellisesti.
Opin Kreikkaa, tutustuin ihaniin ihmisiin ja sainn kokea tähän asti upeimman ja opettavimman reissun IKINÄ. Löysin itseni , rauhotuin ja palasin Suomeen kuin uudestaan syntyneenä.
Tuon reissun aikana sain kasvotettua luurangot kaapistani, kasvettua henkisesti ja opittua niin paljon itsestäni ja kaikesta tästä ympärilläni. Ilman tota reissua mä en olisi tämä vahva ja upea ihminen.
Mä kiitän erityisesti mun vanhempia , että ne teki ton mulle mahdolliseksi ja tuki mua koko reissun ajan. Se oli mun elämän paras opettaja.
Reissulla oli paljon alamäkiä ja mutkia, mutta myös tasasia ylämäkiä ja suoraa tietä. 
Mä muistelen sitä pelkästään hyvänä ja opettavaisena reissuna. Kaunis maa, ihania ihmisiä ja upea kulttuuri.
Matkustakaa ihmiset, menkää tehkää , jos te olette hukassa ja vailla sitä jotain , menkää !
Mä menin, mä onnistuin ja mä tulin niin uutena ehjänä ihmisenä takaisin.
Mutta vaikka se niin ihana kokemus olikin , niin maailmaa on vielä super paljon nähtävänä, eli ei saa jämähtää vaan yhteen kohteesee.. ;)

Me ollaan Rikun kanssa  lähössä heinäkuussa saarelle kaheksi viikoksi lomalle. Mä odotan sitä päivää kun suurinta lahjaa. Miten siistiä mun on viedä se paikkaan jossa mä puhkean ruusuun, paikkaan josta mä löysin itseni ja mun olemassa olon syyn.  Miten siistiä on kun mä tiedän kaiken tunnen kaikki ja pystynn ylpeenä esittelemään kun ammattilainen saarta :D
Talvelle suunniteltiin kanssa reissua jonnekkin kauemmas !
Eli ei tää matkailu ja kokeminen tähän loppunut, kyllä mä pidän huolen että mun miehellä on maailman seikkailun halusin nainen jonka kanssa se ''joutuu'' reissaamaan paikasta toiseen.

Käykää seuraamassa mun reissuja instassa @wanderlust_jen ja mun arkea @Jennijuliee


<3 Jennijuliee

Lost in paradise

Lost in paradise / finnish & english language

Mitäs tänne. Elämä rullaa.
Aluks elämä täällä kreikan saarella vaikutti liiankin hyvältä ollakseen totta.
Upea paikka täynnä upeita ihmisiä.
Oli asunto oli hyvä työ ja vapaa-aika tuhlattiin rannoilla, clubeilla, ravintoloissa.. Mihin sitä jaksokaan lähteä elämästä nauttimaan. Joka päivä tuntu olevan hyvä päivä. Joka päivä oli jotenkin älyttömän siisti ja ihanaa.
Mä löysin ihania ihmisiä ja meistä tuli ystäviä. Illat oli loputtomia, tarina riitti kuunneltavaks ja kerrottavaks.

No nyt mä oon nähny, tehny, mennyt, juhlinut ja oppinut tuntemaan niin monta ihmistä ettei sormet riitä laskemaan. Vai tunsinko mä niitä sittenkään?
Kun elämästä tuli arkea, kaikki muuttui, täysin. Ei enään ollut niin kivaa ja siistiä ja uutta. Kaikki oli tuttua ja jokapäiväistä.

Kun mä menetin mun asunnon, ihmisten todellinen puoli tuli esille ja tunsi taas olevansa täysin yksin, täysin hukassa.
Kuinka moni mua oileesti autto kun mulla ei ollut mitään, kun mulla oli vaikeeta. Sain karsia aika suuren läjän ihmisiä "kavereistani".  Onneks oli myös niitä hyviä ihmisiä jotka totta todellakin aijon pitää lähellä myös sillon kun palaan Suomeen, ihmisiä jotka tarjosi mulle yösijaa, koitti auttaa mua ja mikä parasta, teki parhaansa saadakseen mut hymyilemään kun sitä vähiten halusin tehdä.

Mä ajattelin tänne tullessani et mun elämä olis paljon parempaa täällä, oonhan mä aina rakastanut Kreikkaa. Mut loma on loma. Todellisuus se tuli täälläkin vastaan. Työ stressi, väsymys, raha ja asunto huolet.
Elämästä nauttiminen unohtui. Mä oon vaan ryypännyt joka päivä, tanssinut, nukkunut ja tuhlannu törkeesti rahaa. Mut miten se seikkaileminen ja kokemukset jenni? 

Eikä ne ihmisetkään mitenkään toisenlaisia ole, täälläkin jauhetaan paskaa, typeriä miehiä on liikaa ja välillä saa miettiä kehen sitä luottais. Oonhan mäkin ollut typerä, sanonut asioita jota en paljon ajatellut ennenkun sanoin.
Mä oon täällä tän kohta kolmen kuukauden aikana oppinut itestäni tosi paljon, mut silti mä näytän olevan yhtä sokea haaveiden ja todellisuuden välillä. 

Mä en kuitenkaan ole luovuttaja tyyppiä, joten elämä jatkuu vaikka väkisin, etin vapaata asuntoa nyt parhaani mukaan (täälllä on asunnot tosi vähissä, ja tosi kysyttyjä)
Mä tulin tänne ettimään itseäni, oppimaan itsestäni ja sen aijon myös tehdä. Jussiks ehkä suomeen ! Tosin että en mä voi ikuisestikkaan taistella jos sitä asuntoa ei ala pikkuhiljaan löytymään. Sitten on vaan pakko pakata kamat ja lentää takasin suomeen. Mut parhaani yritän!

Mut tän kirjotuksen pointtina oli, et matkustakaa maailmaa, lomailkaa, kokekaa. Mut miettikää kahdesti haluutteko oikeesti ulkomaille töihin. Koska ei tää arki loppujen lopuks hirveesti eroa arjesta suomessa. Onhan täällä paljon vapaampaa, rennompaa ja kivempaa, mut aina tulee se arki ja todellisuus vastaan. Ja  kun matkustatte yksin ulkomailla, uskokaa mua, se jos joku tuntuu yksinäiseltä, kun asiat ei sujukkaan halutulla tavalla.
Mut uskon siihen et kaikkeen löytyy aina ratkasu, uskon itteeni ja siihen et kesän lopussa mä palaan Suomeen onnellisena upean kokemuksen ja reissun kera!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

How is going on in here? Life is going on. Or is it?
At first life here in Greece felt too good to be true. Gorgerous place full of amazing people. I had apartment, good job and a free time we waste in the sea, in the clubs and eating in good restaurants.. Whenever you wanted to go to enjoy your life. Everyday seems to be a good day. Everyday seems to be so amazing and cool. I found amazing people and make them as a friends. Nights were endless and we always had some stories to tell each others. Maybe I also find one guy that I was really comfortable with. We never get bored of each other and that guy made me feel safe. And I think hes the only one in here who I actually trust.

Everything in here was so new and exiting! Here was always some adventures and places I wanted to see. I wanted to be inside this group, be part of this little village in this little island. But was it actually that good idea that I was thinking..?

Now I have been having fun, been seeing amazing places and get to know people in here. Or do i actually know them?
When life turned as a everyday life, everything changed. It wasn't that fun and new anymore.
When I lost my apartment (because of a terrible mess my dogs did) I found the reality. I felt I'm totally alone again. How many people actually helped me when I didn't have anything, when I didn't have place to stay. I realize that I didn't actually had that much friends as I thought. I'm glad here is still few amazing people who helped me and gave me place to stay that I don't have to sleep outside. 

And , they made me smile when I didn't want to smile.

When I came here, I thought my life will be better here. I have always loved Greece. It has to be amazing? But holiday is always a holiday. Things what u see on holiday, is far away from reality. The reality came to me also in here.
Work stress, always tired, money problems, no apartment and its really difficult to find one in here in this time when all apartments are full booked.
I forgot to enjoy my life in here. I forgot to do the things I wanted. I just waste money, drink and party. What about the adventures Jenni..

And also in here, people talk shit(actually more than in finland bc the village is so small) , heres also lots of stupid man and sometimes I think who I can trust. 

I have also been stupid and said words that I didn't think at first. I have done stupid things and hurt feelings cus I still have been lost with myself.

 Soon I have been here 3 months, i've learned lots of things about myself and about a life. But i still need to fix myself and learn more. That's why I dont wanna give up. I never give up, so I will keep looking for apartment ( wich is not easy) and I try to fix my life in here and go on. But I can't fight forever, I cant live like a gipsy looking for place to stay every night. If i cant fix my life in here I have to take my stuff and fly back to Finland. But atleast I try my best ! And I probably go to Finland for two weeks to celebrite midsummer party and see my family and friends! Lets see lets see..

Anyway, my point was.. Travel the world, experience, ho for a holiday.. but think twice do u really want to work in other country. A nowaday life is anyway the same. I mean ofcourse its more fun, nice and relaxing in here but the nowaday life is still the same.  But when you travel alone, and something happens, things don't go as you planed. That, that makes u feel lonely, seriously.
Anyway. I always believe that theres always a way to fix things. And I believe in my self that end of the summer I go back to Finland with amazing experience and amazing trip on the back!

-JenniJuliee